15.OSA

 - Tänään me löydämme hänet, Julius ilmoitti heidän marssiessa pois motellista.

- Toivon todella niin, Daniel vastasi toiveikkaana.

 Työvuoron loputtua Linnea oli kiiruhtanut niin nopeasti kuin suinkin pystyi Lisan luokse. Linnea ei suotta koputellut Lisan oveen vaan astui röykeästi sisään omalla avaimellaan.

 - Mitä ihmettä Linnea? Miksi sinä ryntäät tänne tuolla tavalla koputtamatta? Lisa kysyi säpsähtäen.

- Kerro minulle miksi sinä olet täällä? Miksi karkasit? Linnea kysyi viileänä.

 Lisa asteli hermostuneena Linnean luokse.

- Miksi sinä kyselet sitä nyt? Et ole ennenkään kysellyt. Annetaan sen asian olla, jooko? Lisa kysyi vaivaantuneena.

 - Sinun täytyy kertoa, jotta tiedän miten suhtaudun tähän tilanteeseen, Linnea sanoi tiukkana.

 - Mihin tilanteeseen? Eihän minun asiani ole sinua ennenkään vaivanneet? Lisa kysyi hädissään.

 - Minä näin sinun miehesi, vähän matkan päässä täältä. Hän etsii sinua. Miksi sinä oikein pakoilet? Linnea kyseli.

- Näitkö sinä Danielin? Ethän sanonut missä minä olen? Ethän? Lisa tivasi paniikissa.

- Mikä sinua vaivaa? Hän ei vaikuta ilkeältä. Miksi sinä pakoilet, mitä hän on tehnyt sinulle? Hän oli selvästi huolissaan sinusta! Linnea huudahti.

- En halua puhua siitä! Älä kerro hänelle, että olet nähnyt minut! Lisa huudahti.

 - Älä vedä minua mukaan tähän. Olen auttanut sinua ja sinä et kerro edes miksi! En aio valehdella!

 - Sinun pitäisi ainakin tavata miehesi ja kertoa hänelle missä olet, Linnea ilmoitti ja lähti.

 Oven sulkeuduttua Lisa hengitti vaivalloisesti. Hänestä tuntui, että hän saisi paniikkikohtauksen.

 Lisa hoiperteli nahkatuolille ja läjähti istumaan siihen.

Daniel siis etsi häntä. Se oli yllätys, koska niin pitkä aika oli jo kulunut. Siltikään hän ei ollut vielä valmis kohtaamaan Danielia. Tuska riipaisi Lisan sisintä kun hän mietti asiaa.

 Linnea istahti juottolan nahkasohvalle ja odotti. Hän tiesi, että miehet tulisivat tänne. Sitä hän ei Lisalle ollut kertonut. Hän ei ollut sanonut mitään, mutta tiesi, että miehet päätyisivät tänne.

 - Hänen on pakko olla täällä, Daniel huokaisi.

- En keksi enää mitään muutakaan, Julius myönsi.

Daniel työnsi oven auki ja ihmetteli näkemäänsä.

Sama nainen, joka oli ollut motellissa oli myös täällä.

 Linnea ponnahti pystyyn kun miehet astuivat sisään.

- Iltaa, Linnea toivotti ja molemmat miehet katsoivat häneen hämmentyneinä.

 - Tiedän missä vaimosi on, Linnea aloitti nolona kun ei ollut kertonut sitä aikaisemmin.

- Ihanko totta? Daniel kysyi epäilevästi,

Juliuksen mulkaistessa Linneaan, Linnea nielaisi.

- Kyllä. Hän on täällä, Linnea sanoi varovasti.

 - Todellako? Daniel kysyi suunsa vääntyessä leveään hymyyn.

- Kyllä. Löydät hänen huoneensa  kun menet ulos ja oikealle, Linnea sanoi ja ojensi avaimen  Danielille.

- Kiitos paljon, Daniel henkäisi helpottuneena.

 Daniel oli jo menossa kunnes Julius pysäytti hänet.

- Muista ottaa rauhallisesti. Jäädään tänne yöksi ja lähdetään huomenna, Julius sanoi.

- Tietenkin. Minä nukun hänen huoneessaan. Onko täällä ylimääräistä huonetta? Daniel huikkasi sitten vielä Linnealle.

- Täällä on yksi vapaa huone, Linnea vastasi.

- Hyvä. Menehän sitten, Julius sanoi.

 Daniel tuijotti jännittyneenä ovea ja pyöritteli avainta hermostuneena kädessään.

 Lisa säpsähti ylös tuolista kun oli kuulevinaan rapinaa ulkoa.

Joku oli hänen ovellaan.

Hän ei avaisi sitä tänään enää kellekkään. Sen päätöksen hän oli tehnyt kun oli kuullut, että Daniel oli lähimailla.

 Mutta ei mennyt kuin pari sekunttia kun ulko-ovi lävähti auki ja Daniel astui sisään.

Danielin katse osui suoraan Lisan silmiin kun hän astui sisään.

 Lisasta tuntui, että hänen pulssinsa kiihtyi. Vaivalloisesti hengittäen hän sai lausuttua Danielin nimen.

- No mutta. Iltaa sinullekkin, oletko yllättynyt? Daniel sanoi viileästi.

 Danielin avattua suunsa Lisa kavahti askeleen kauemmaksi. Hän tunsi itsensä häkkiin saarretuksi eläimeksi.

- Miksi sinä kavahdat minua? Daniel kysyi luoden suoran katseen Lisaan.

 Hiki kirposi Lisan otsalle ja hän tunsi itsensä ahdistuneeksi.

- Daniel pyydän, mene pois, Lisa kuiskasi.

 - Eikö sinulla muuta sanottavaa ole? Etsin sinua pitkin maita ja mäntyjä ja sitten kun löydän pyydät minua poistumaan. Oletko tosissasi! Daniel ärähti loukkaantuneena.

 - Anteeksi. Pyydän unohda minut! Lisa vinkaisi.

 - Miksi sinä sanot noin? Ei tuollainen puhe riitä minulle! Miksi sinä lähdit? Sanaakaan sanomatta! Daniel huusi turhautuneena.

 - Hyvä on. Minä lähdin koska en halua olla kanssasi! En halua asua siinä talossa, enkä halua nähdä sinua! Lisa sinkosi sanat kuin myrkyn.

Ärtymys poistui Danielin kasvoilta ja tämä huokaisi raskaasti.

- Lisa, tuo on täyttä puppua.

- Ei, ei ole, Lisa vastasi.

 - Älä valehtele minulle, Daniel sanoi ja astui askeleen lähemmäs ja suuteli Lisaa.

 Lisan kädet putosivat voimattomina alas eikä hän voinut muuta kuin vastata suudelmaan.

 - Tule kanssani takaisin kotiin, Daniel kuiskasi Lisalle suudelmien keskellä.

 Aamulla Lisa havahtui hereille.

Daniel nukkui vielä hänen vieressään joten hän nousi varovaisesti ylös vuoteesta.

 Hän hiippaili niin varovaisesti kuin pystyi vaatekaapilleen ja kaivoi vanhan mekkonsa sieltä. Hän puki sen nopeasti ylleen. Hiuksilleen hänellä ei ollut aikaa tehdä mitään, joten hän jätti ne niin.

 Hyvin varovasti hän avasi ulko-oven ja astui ulos. Vielä viimeisen kerran hän vilkaisi vuoteella nukkuvaan Danieliin.

 " Hän ei tule ikinä ymmärtämään miksi teen tämän, mutta en voi jäädä. En voi tarjota hänelle sitä mitä hän tarvitsee. Perhettä," Lisa mietti.

 " Varmasti hän löytää jonkun toisen joka synnyttää hänelle lapsia."

 Myöhemmin Daniel heräsi ja tunnusteli vuodetta, mutta Lisa ei ollutkaan siinä.

Paniikin vallatessa hänen mielensä hän katseli ympärilleen, mutta Lisasta ei näkynyt merkkiäkään paitsi hänen eilinen mekkonsa sängyn vieressä lattialla mytyssä.

 Ennätys ajassa Daniel pukeutui vaatteisiinsa ja juoksi saluunan puolelle.

 - Onko Lisa täällä? Daniel kysyi hengästyneenä kun näki Juliuksen.

 Julius hypähti heti alas jakkaralta ja käveli Danielin luokse.

 - Mitä sinä tarkoitat? Hänen piti olla kanssasi, Julius kysyi katsoen kysyvästi Danieliin.

Danielin ilme vääntyi kiusaantuneeksi.

- Mitä! Päästitkö sinä hänet menemään! Miten se on mahdollista? Mitä sinä oikein teit? Julius karjaisi.

~

Teinpäs nopeasti uuden osa :3 Mutta tällä perheellä on niin ihana pelata. <3

Pitäisi tietysti saada aikaseksi tehtyy Family Whiteekin uusi osa. Seuraavaksi sitten :D