maanantai 25. maaliskuuta 2013

7.OSA

 Lisan täytettyä kuusitoista Gray kertoi tälle, että tämä tulisi solmimaan avioliiton Danielin kanssa.
Siitäkös riemu ratkesi.
- Et voi tehdä minulle näin! Minä en suostu! Minä vihaan sinua! Kuulitko vihaan! Lisa huusi raivoissaan isälleen.
 - Rauhoitu. Teen niinkuin katson parhaaksi sinulle. Danielia parempaa puolisoa saisimme etsiä kaukaa, Gray sanoi rauhallisesti.
 - Anna minä etsin itse. Etsin vaikka maailman ääristä asti! Et voi pakottaa minua hänen kanssaan naimisiin! Lisa kiljui raivoisana.
- Lisa, tämä on sovittu juttu. Daniel on perhetuttu. Miksi sinä suutut niin kauheasti? Daniel on nuori ja mukava. Sinullahan on avaimet onneen, Gray koitti tyynnytellä tytärtään.
 - Minä näytän kyllä kohta missä sinulla on avaimet! Lisa kiljui ja purskahti itkuun.
- Siihen on sitäpaitsi aikaa. Älä nyt itke, Gray sanoi tytön kyynelehtiessä.
- En puhu sinulle enää ikinä! Daniel tulee kiroamaan sinut kun laitat minut hänelle vaimoksi! Minusta tulee maailman kärttyisin vaimo! En synnytä hänelle ensimmäistäkään lasta ja saatan teidät kaikki häpeään! Lisa kiljui ja juoksi huoneeseensa.
 Gray huokaisi väsyneenä kun huoneen ovi pamahti kiinni.
- Sinä et voinut luulla, että hän ilahtuisi siitä? Candy sanoi hiljaa.
- Ei hänellä ole mitään syytä suuttua noin. Daniel on kunnon poika, Gray ihmetteli.
- Rakas. Hän on vielä niin nuori, Candy huokaisi.
 - Minä menen juttelemaan hänelle, Candy sanoi ja sipaisi Grayn poskea.
 Candyn astuessa huoneeseen Lisa käänsi päänsä vihaisena poispäin.
- Mene pois, Lisa tiuskaisi.
 - Lisa. Älä ole vihainen. Isä haluaa sinulle vain parasta, Candy sanoi rauhallisella äänellä.
 - Ja Danielko on parasta? Äiti hän on niin rasittava, Lisa huokaisi kyynelien vieriessä poskelle.
 -Nämä asiat ovat monimutkaisia. Tule tänne, Candy sanoi ja veti tyttärensä halaukseen.
 -Rakastatko sinä isää? Lisa kysyi rauhoituttuaan hieman.
-Rakastan, Candy vastasi hymyillen.
-Pakotettiinko teidät naimisiin? Lisa kysyi.
- Tavallaan. Me olimme nuoria ja typeriä. Meidät pakotettiin naimisiin koska minä olin raskaana, Candy sanoi vakavana.
Lisa katsoi äitiään järkyttyneenä.
- Olitko sinä raskaana ennenkuin te menitte naimisiin? 
- Olin. Isä ei halua, että sinulle käy niin, Candy sanoi.
- Minä en ikinä tekisi niin! Lisa sanoi järkyttyneenä.
- Tiedän kulta, Candy huokaisi.
- Lisa sinä olet vielä kuusitoista. Ajattele, siihen on vielä parivuotta, että menet naimisiin. Ehdit tutustua Danieliin kunnolla. Te molemmat opitte tuntemaan toisenne paremmin. Yritä olla ystävällinen hänelle, Candy sanoi.
 Seuraavalla viikolla oli elonkorjuu juhlat.
- Sinun pitää mennä hakemaan Lisaa tanssimaan, Maunort ojensi poikaansa joka könötti tylsistyneenä heinäpaalun luona.
 - Et kai sinä ole tosissasi? Daniel tuhahti uskomatta korviaan.
- Tietenkin. Te olette nyt kihloissa. Sinun pitää osoittaa vähän huomaavaisuutta hänelle, Maunort sanoi.
 - Hän on Juliuksen pikkusisko! En minä voi mennä naimisiin hänen kanssaan, Daniel sanoi tuskissaan.
 - En ymmärrä logiikkaasi. Jos sinä kerran olet Juliuksen ystävä niin mikäs sen parempi kun , että pidät huolen hänen siskostaan. Mene nyt hakemaan sitä tyttöä tanssimaan, Maunort komensi.
 Isänsä mentyä Daniel loi tuskaisen katseen Lisaan päin.
Lisa istui tylsistyneenä penkillä muiden tanssiessa.
Pikkutyttönä hän olisi aina halunnut mukaan tanssiaisiin, mutta nyt se tuntui vain piinaavalta.
 Daniel kumarsi Lisalle niinkuin tapana oli kun toista pyydettiin tanssiin.
 Lisa nousi ja nyökkäsi kiusaantuneena Danielille suostuvansa.
Hänen olisi tehnyt mieli sanoa Danielille, ettei hänen tehnyt nyt mieli tanssia.
Mutta kokopäivän hänelle oli kotona paukutettu miten hänen tulisi käyttäytyä. Olisi helpompi olla kohtelias jollekkin ventovieraalle. Daniel oli liian tuttu, joten tämä teeskentely oli erittäin läpinäkyvää ja teennäistä.
Hämärä alkoi laskeutua kun Daniel ja Lisa astelivat tanssilattialle. Molemmat tunsivat itsensä todella kiusaantuneiksi kun heidän kätensä kohtasivat.
 Molemmat yrittivät olla katsomatta toisiaan silmiin.
 Lisaa ahdisti tämä kiusallinen hiljaisuus, joten hän päätti keventää tunnelmaa astumalla kovaa Danielin varpaille.
- Auh. Tuon sinä teit tahallasi, Daniel tiuskaisi.
 - Enhän toki. Se oli puhdas vahinko, Lisa vastasi viettoman näköisenä.
Ihmisten tuijottaessa Daniel veti Lisan taas tanssiin välttäekseen nolon tilanteen.
- Ehkä sinut pitäisi ensitöiksi opettaa tanssimaan, Daniel lipsautti suustaan.
 Molemmat vaikenivat kiusaantuneina kun avioliitto muistui heidän mieleensä.
 Vaivaantuneina he irrottautuivat toisistaan.
 -Kiitos tanssista, Lisa mumisi ja poistui paikalta.
 - Isä. Minä lähtisin nyt kotiin, Daniel ilmoitti löydettyään isänsä ja ollen lopen kyllästynyt koko juhliin.
- Selvä, mutta ensin saatat Lisan kotiin, Maunort mumisi ruoka suussa.
- Eikö hän mene perheensä kanssa? Daniel kysyi tuskaisena.
- Minulla on asiaa hänen vanhemmilleen. Saata tyttö kotiin, Maunort komensi.
- Selvä, Daniel tuhahti.
 Daniel etsi Lisaa ympäriinsä, mutta ei löytänyt tätä.
 Missä hitossa se on? Daniel pohti kun halusi kiireen vilkkaa pois juhlista. Sitten hän tajusi katsoa taakseen ja muisti hevostallin.
 Siellähän Lisa istui ja toivoi, ettei kukaan tulisi juttelemaan tälle ja onnittelemaan kihlauksesta jossa ei ollut mitään onnittelemista.
 - Tule. Minä saatan sinut, Daniel ilmoitti astuttuaan talliin sisään.
 - Ei sinun todellakaan tarvitse, Lisa voihkaisi ärtyneenä.
 - Tule nyt, että pääsen pois täältä, Daniel sanoi purien hammastaan.
 Muiden jäädessä vielä juhlimaan Daniel ja Lisa kävelivät tuppisuina Lisan kotia kohti.
 - Tuliko Julius jo kotiin? Daniel kysyi Lisan pihalla. Hän tajusi murheekseen, että jos ei, hän joutuisi jäädä Lisan seuraksi odottamaan, että joku perheen jäsen saapuisi kotiin.
- Ei, mutta lähde jo, Lisa huokaisi väsyneenä.
- En minä voi, Daniel vastasi lopen kyllästyneenä koko tilanteeseen.
 Lisan avattua ulko-ovi hän meni sytyttämään kynttilät ja Daniel meni laittamaan tulen takaan.
 He istuivat vierekkäisille sohville ja odottivat jos joku tulisi kotiin. Mutta aika vain kului, eikä ketään näkynyt.
 - Tiedän, että sinua ärsyttää, mutta turha sinun on minulle kiukutella. En voi tälle tilanteelle mitään, Daniel rikkoi hiljaisuuden.
- En ole kiukutellut. Anteeksi jos en jaksa rupatella. Haluaisin vain nukkumaan, Lisa tiuskaisi.
 Viimein ovi kävi ja Julius astui sisään.
 - Vihdoinkin! Lisa kiljaisi ja hyppäsi ylös.
- Missä sinä oikein viivyit? Lisa kysyi syyttävästi kun hänet oli jätetty moneksi tunniksi kahdestaan Danielin kanssa.
 -Tapasin erään tytön ja saatoin hänet kotiin, Julius sanoi hiukan nolona.
- Vai niin. Hyvää yötä, Lisa toivotti ja poistui huoneeseensa.
 Molemmat pojat kuuntelivat kun ovi paukahti kiinni ja huokaisivat.
 -No miten meni? Julius kysyi ystävältään.
 -Et edes halua tietää, Daniel huokaisi väsyneenä.
 -Eikait Lisa nyt niin paha vaihtoehto ole? Julius kysyi.
-Ei hänessä sinänsä mitään vikaa ole, mutta hänellä on aivan mahdoton luonne! Miten voisin asua hänen kanssaan yhdessä? Hän tulee varmasti tekemään tästä todella vaikeaa, Daniel vastasi.
Huoneessaan Lisa painoi vain päänsä tyynyyn ja halusi unohtaa koko päivän.

~