keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

10. OSA

 Lisa palasi juuri kaupungista mukanaan uusi tulokas.
 - Mikä tuo oikein on? Daniel kysyi kun Lisa ratsasti pihaan.
- Hevonen. Luulisi sinun tietävän, Lisa naurahti tuimean näköiselle Danielille.
 - Heko heko. Miksi sinulla on hevonen? Daniel kysyi kulmat kurtussa.
 - Minä ostin sen, Lisa sanoi rohkeasti ja tiesi, että kohta olisi sota pystyssä. Mutta Danielin oli hyvä tietää, että hän ei ollut mikään tavallinen tossun alla asuva vaimo.
- Sinä teit mitä? Daniel räjähti.
 - Minä ostin meille hevosen, Lisa toisti.
 - Ei voi olla totta, Daniel sanoi näreissään ja poistui tallista pudistellen kiukkuisena päätään.
 - Etkö aio sanoa mitään muuta? Lisa kysyi ihmeissään ja lähti puhisevan miehen perään.
- Mitä minun pitäisi sanoa sinulle kun teet mitä sinua huvittaa? Daniel tiuskaisi ja marssi sisään.
 Daniel tömisteli portaat ylös ja Lisa kiiruhti perässä.

Lisa sytytti kynttilän tuomaan valoa sillä aikaa kun Daniel vaihtoi yövaatteet päälle.
- Me tarvitsimme hevosen. Itsekkin sanoit niin, joten minä ostin sen, Lisa puhui Danielin selälle.
 - Luulet siis, että olen vihainen sinulle sen pirun hevosen takia! Daniel puuskahti.
- Minkä muun syyn takia muka olisit? Lisa ihmetteli.
 - Etkö sinä tajua, että sinä tuotat häpeää minulle jos teet tuollaisia päätöksiä ilman minua! Mietitkö sinä laisinkaan mitä kyläläiset ajattelevat kun vaimo menee ostamaan hevosta? Se on minun tehtäväni! Etkö sinä käsitä?!
 - Mutta me tarvitsemme hevosen ja sinä, et sitä ostanut. Mitä väliä mitä jotkut kyläläiset meistä ajattelevat? Lisa sanoi kireästi takaisin.
- En ostanut sitä koska meillä ei ole paljoa varaa mihinkään ylimääräiseen! Ja totta hitossa sillä on väliä mitä muut meistä ajattelevat.
- Ihan sama minulle, Lisa tuhahti.
- Et siis käsitä. Hyvä on. Painappa tämä nyt sinne pieneen mieleesi, että muistat sen vastaisuudessa.
MINÄ TEET PÄÄTÖKSET TÄSSÄ TALOSSA! Ymmärsitkö? Daniel huusi.
 - Ymmärrän varsin hyvin. Koska en jaksa sinua nukun tallissa hevoseni kanssa jota sinä, et huoli! Lisa kiljui ja juoksi portaikkoon ja ulos talosta.
 Daniel kiiruhti vihaisena perässä.
- Et voi olla tosissasi! Siellä on pakkasta! Daniel karjui oven raosta.
- Suksi suolle! Lisa kiljui takaisin.
- Hyvä on. Jäädy sitten sinne! Daniel huusi ja paiskasi oven kiinni.

 Vihaisena Lisa marssi talliin ja kipusin heinien päälle.
 " Sama vaikka jäätyisinkin. Eipä tarvitsisi katsella tuota ", Lisa ajatteli vihaisena.
 - ARGHH! Daniel polki vihaisena jalkaa ja koira vain katsoi häntä ihmeissään.
 - Minä en ainakaan nukkuisi tallissa tälläisellä pakkasella, Daniel puhisi ja meni peiton alle.
 Tunnin hän kovasti yritti nukkua, mutta siitä ei tullut mitään kun hän ajatteli, että Lisa oli kylmässä tallissa HEVOSEN kanssa!
 Ärtyneenä hän marssi talliin.
- Alas sieltä niinkuin olisi jo! Daniel murahti.
- Älä komentele minua! Lisa tiuskaisi kylmissään.
 - Minä määrään täällä! Daniel sanoi vihaisena ja nousi ensimmäisen askeleen ja kaappasi potkivan Lisan syliinsä.
 Daniel kantoi vihaisen Lisan yläkertaan asti ja tiputti vuoteelle.
 - Typerys, Lisa sanoi silmät salamoiden.
- Älä pelleile kanssani, Daniel sanoi ja suuteli Lisaa hiljentääkseen tämän.

 ***
Noin kuukauden päästä

 Daniel oli juuri saanut viimeisimmän veistostyönsä valmiiksi, joka oli menossa herttualle ja päätti mennä katsomaan oliko ruoka jo valmista.
Hänen silmiinsä osui varsin outo näky.
- Tuota, en tiedä onko tätä aivan sopiva kysyä, mutta miksi sinulla on äitini vanha mekko päällä? Daniel kysyi ihmetellen, koska mekko oli karmea.
 - Se on mukavampi päällä kuin yksikään omistani, Lisa nyyhkäisi ja juoksi yläkertaan.
 Daniel katsoi hölmistyneenä Lisan perään.
" Okei. Hän rupesi itkemään kun kysyin mekosta ", Daniel ihmetteli.
 Pudistellen päätään Daniel päätti tehdä lounaan valmiiksi.
 Lisa istahti alas ja hengitti syvään. Mitä ihmettä äsken oli tapahtunut?
Hän ei edes itse käsittänyt miksi oli purskahtanut itkuun Danielin kysymyksestä.
Jostain syystä hän ei voinut vain pukea korsettiaan ylleen. Hänellä tuli tuskainen olo siinä. Eritavalla kuin ennen.
Daniel otti lounaan tulilta ja huusi Lisan syömään.
 Lisa istui noloissaan äskeisestä Danielin vastapäätä.
- Mistä tuossa äsken oli kysymys? Daniel kysyi Lisan istahdettua.
 - Anteeksi. Unohda se. Olen jotenkin herkempi kuin ennen.Ehkä minun pitäisi nukkua enemmän, Lisa vastasi nolona.
 - Kuule. Oletko miettinyt, että saattaisit olla raskaana? Daniel pamautti.
 Lisalla meni leipä väärään kurkkuun.
- Anteeksi mitä?
 - No kun sitä nyt miettii, niin voisithan sinä olla raskaana, Daniel sanoi.
 - Mitä sinä selität? Lisa kysyi taas ja tunteet ottivat hänestä vallan ja hän tunsi kuinka kyyneleet rupesivat virtaamaan.
 - Rauhoitu ja hengitä syvään, Daniel sanoi rauhallisesti, mutta se sai Lisan vain pahemmin sekaisin päästään.
 Ensimmäisen kunnon nyyhkytysaallon tullessa Lisa nousi äkkiä pöydästä ja juoksi yläkertaan.
 Lisa ei edes tiennyt miksi itki taas. Häntä vain itketti aivan kamalasti.
 Danielkin tuli hetken päästä Lisan perässä yläkertaan.
 - Oletko rauhoittunut? Daniel kysyi lempeästi.
 Lisa nyökkäsi ja Daniel tarttui häntä kädestä.
- Älä koske, Lisa sanoi kavahtaen.
 - Lopeta jo tuo. Me olemme naimisissa, Daniel sanoi ja piti tiukemmin kiinni.
 - Eikun minä en ole tottunut tälläiseen, Lisa mumisi nolona.
- Ai itkemiseen toisten nähden? Sinun olikin jo aika murtaa tuo panssarisi, Daniel sanoi.
- Miltä sinusta tuntuisi saada lapsi? Daniel kysyi hiljaa.
- Ihanalta, Lisa kuiskasi kyynelehtien.

~

 Heh Heh Hee... Eteninkö vähän liian nopeesti? Mut sims taaperot <3

4 kommenttia:

  1. Luin nyt nämä kaksi osaa putkeen kun en aiemmin kerennyt. Sinä olet kyllä nopea.

    Mutta ihanan epävarmasti parilla alku on sujunut. Riitelevät pikku asioista ja sitten tulevat katumapäälle. Tosi suloisia.
    Voi Lisa-rukkaa kun on niin tunteelliseksi käynyt. Taitaa ollakin pieniin päin.
    Ihanaa kun tätä tarinaa tulee niin vauhdilla. Tykkään tästä kyllä paljon.

    VastaaPoista
  2. Itsestäni tuntuu että tarina etenee ehkä liian nopeasti,tottakai olen huomannut tarinoistasi että sinulla on ollut kiire päästä sukupolvesta aina seuraavaan mutta tähän tarinaan sopisi laittaa enemmän juonen käänteitä ja ihmisiä ja paikkoja kuin heidän kotinsa ja pääpari itse. Tiedän, se on hankalaa sims 3 ja vie aikaa mutta se on sen arvoista!

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista :3

    Koitan hidastaa tahtia ja kehitellä vähän uudenlaista juonta. Kiitos ehdotuksesta. :)

    VastaaPoista
  4. Ihanaa, taas uusi osa :) Luin tän jo aikaisemminkin mutta en ehtinyt kommentoida :D

    Olen ehkä Anonyymin kanssa hiukan samaa mieltä siinä, että olisi kiva hiukan kauemmin lukea henkilöistä, enemmän juonenkäänteitä siis :) Ehtisi tutustua henkilöihin kunnolla. Olisin ehkä toivonu jotain enemmän Lisan ja Danielin välille :)

    VastaaPoista