13.OSA

 Lisa oli ratsastanut jo useita tunteja ja oli aivan poikki. Jo monta kilometriä sitten hän oli ylittänyt heidän klaaninsa rajat ja oli nyt takamailla. Siellä minne hänellä ei lapsena ollut mitään asiaa. Mutta mitä muutakaan hän voisi tehdä? Omiensa parissa hänet löydettäisiin heti. 

 Ilma oli kylmä vaikka täälläpäin ei ollut enää lunta. Lisa huomasi erään juottolan tienvarressa ja ratsasti sen pihaan. Sieltä hän varmasti saisi yösijan. Se ei kyllä ollut hienon naisen paikka ja Daniel ei olisi ikinä antanut Lisan mennä sellaiseen paikkaan. Mutta mistä sitä ikinä tiesi vaikka hän pääsisi töihin sinne? Töitä hän ehdottomasti tarvitsisi, että pärjäisi.

 Lisa laskeutui sulavasti hevosensa selästä ja sitoi tämän kiinni puomiin. Toivottavasti täällä päin ei vain ollut hevosvarkaita.

Rohkeasti Lisa avasi saluunan ovet. Sieltä pöllähti ikävästi viskin ja humalaisten haju, mutta nyt sille ei mahtanut mitään.

 Uteliaana Lisa silmäili ympärilleen. Juottola oli täynnä porukkaa tänä iltana. Tarjoilijan lisäksi paikalla oli toinenkin nainen. Varmasti joku kurtisaani, Lisa pohti.

 Lisa kuunteli kun keski-ikäinen mies ehdotti tarjoilijalle, että menisi tämän kanssa naimisiin. Mies kurtisti naamaansa kun tarjoilija kieltäytyi kohteliaasti.

 Lisa käveli epäröiden tarjoilijan luokse.

- Anteeksi, Lisa sanoi ja tarjoilija kiinnitti huomion häneen ja tuli hänen luokseen.

Linnea katsoi kun suunnilleen hänen ikäisensä nainen saapui saluunaan. Hän ei ollut ikinä ennen nähnyt tätä ja mietti mistä tämä oli tullut. Karkumatkalla varmaankin. Ainahan ne olivat.

 - Anteeksi, mutta sattuisiko teillä olemaan ylimääräistä huonetta pariksi yöksi? Lisa kysyi varovaisesti.

- Saattaa meillä ollakkin. Anteeksi, mutta kysyn nyt heti. Oletko kenties töitä vailla? Linnea kysyi edessään seisovalta naiselta.

Lisa katsoi hieman nolona naiseen.

- Kyllä, hän vastasi epävarmasti.

 - Kuule. En tiedä miksi olet tullut tänne. Eikä se minulle kuulu, mutta voisin auttaa sinua. Meillä on täällä henkilökunta vajausta kun kaikki menevät nykyään naimisiin. Voisin kysyä paikan omistajalta huoliiko hän sinut. Mitäs sanot? Linnea kysyi.

- Olisin kovin kiitollinen, Lisa vastasi hieman vaivaantuneena.

- Hän ei ole paikkakuntalainen, Tina totesi seuralaiselleen.

- Ei, ei ole. En ole ennen nähnyt häntä, Thomas sanoi katsoen kiinnostuneena uutta tulokasta.

 Lisa käveli jännittyneenä Linnean perässä yläkertaan. Paikan omistaja oli kuulemma siellä.

 Lisa katseli sivusta kun Linnea meni juttelemaan vähän vanhemmalle naiselle.

 - Uskotko sinä, että hän pystyy tähän työhön? Ilta toisensa jälkeen kun humalaiset miehet koittavat iskeä häntä? Nadia kysyi Linnealta.

 - Siihen tottuu. Minä voin opettaa häntä. Me tarvitsemme lisävoimia tänne, Linnea selitti.

 - Hyvä on. Sinä vastaat hänestä. Anna hänelle joku huoneista ja kuivat vaatteet varastosta, Nadia vastasi.

- Tervetuloa tiimiin, Linnea sanoi Lisalle ja viittelöi tätä tulemaan mukaansa.

 Lisa käveli helpottuneena naisen perässä alakertaan. Nyt hänellä oli jokin suunnitelma. Ajatella, että hän sai hommattua itselleen työpaikan ja asunnon vaikka ei ollut koskaan ollut muualla kuin kotona.

 - Täällä on henkilökunnan taukopaikka. Täältä löytyy vaihtovaatteita ja sellaista, nainen kertoi työntäessaan ovea auki.

Nainen otti pinon vaatteita kaapista ja lähti viemään Lisaa tämän huoneeseen.

 - Sinä voit asua tässä niin kauan kuin olet täällä töissä. Vuokra menee palkastasi, nainen kertoi ja laittoi vaatteet kaappiin.

 - Minä olen muuten Linnea. Voit kysyä minulta neuvoa missä asiassa vain. Olen ollut täällä jo kaksi vuotta töissä, nainen kertoi.

 - Minä olen Lisa. Olen kiitollinen sinulle avustasi.

 - Ei tässä mitään. En haluaisi mitenkään puuttua asioihisi, mutta tuo sormus nimettömässäsi herättää varmasti huomiota. Jotkut miehet täällä ovat aika päällekäyviä joten kannattaa olla varovainen, Linnea sanoi varovasti.

 - Haluan vielä sanoa, että jos tarvitset apuani olen käytettävissäsi. Karkasin itse kotoontani kun olin joutua naimisiin erään vanhan kreivin kanssa, mutta sinä ilmeisesti olet jo naimisissa, ettei sitä ongelmaa ole. Mutta yritän siis vain sanoa, että voit turvautua minuun, Linnea sanoi ystävälliseti.

- Kiitos, Lisa sanoi vaimeasti.

 - No yritä nukkua. Tulen aamulla hakemaan sinut, Linnea sanoi ja lähti.

Hetken Lisa seisoi vain aivan paikallaan kuin ei olisi tiennyt mitä sitten tapahtuisi.

 Hetken kuluttua Lisa kuitenkin suuntasi katsomaan mitä vaatteita Linnea oli antanut hänen käyttöönsä.

Lisa vaihtoi ylleen lämpimän yöasun. Hänen pitäisi pestä oma mekkonsa. Onneksi oli ollut jo pimeää ja hiukan kosteaa kun hän oli saapunut. Häneltä oli nimittäin tullut hiukan maitoa rinnoistaan ja se oli kastellut hänen rintamuksensa.

 Lisa katsoi varovaisesti itseään peilistä. Kauanko tätä kestäisi? Kuinka kauan hänen pitäisi muistaa, ettei hänellä ollutkaan lasta?

 Surullisena Lisa meni sängyn luo ja puhalsi kynttilän sammuksiin.

 Väsyneenä ja nälkäisenä hän kömpi pehoiseen vuoteeseen.

 Lisa painoi tiukasti silmänsä kiinni kun päänsärky teki tuloaan. Ensimmäistä kertaa hänestä tuntui, että hän kaipasi Danielia viereensä.

Daniel olisi varmasti aluksi vihainen, mutta ei hän kauaa jäisi häntä suremaan. Niihin aatoksiin Lisa nukahti.

***

 Daniel oli juuri saapunut kotiin ja meni lämmittelemään takan eteen. Kotiin palattuaan päivällä hän ei ollut löytänyt Lisaa mistään. Hän oli etsinyt tätä pitkin päivää ja iltaa. Yö alkoi laskeutua ja hän luovutti ja suuntasi kotiin. Totta hitossa hän oli vihainen, mutta kaikkein eniten hän oli huolissaan! Hyvänen aika sentään. Hänenhän pitäisi pitää huolta Lisasta, mutta nyt tämä oli kadottanut tämän. Mitä hän voisi sanoa Juliukselle?

" Anteeksi olen maailman kamalin aviomies niinpä sisaresi lähti lätkimään enkä löydä häntä mistään. "

Hitossa hän ei voisi sanoa niin.

 Daniel löysi keittiöstä Lisan tekemän lasangen ja päätti syödä vähän, että saisi ajatuksensa kulkemaan.

Ei hän Lisaa enää tänään löytäisi. Hänellä ei ollut ajatustakaan mihin se nainen oli kadonnut? Kunhan Lisalla vain oli kaikki hyvin.

 - Mihin ihmeeseen sinä olet mennyt? Daniel huokaisi ääneen.

Tämä kaikki johtui varmasti lapsesta. Miksei Lisa käsittänyt, ettei hän ollut ainoa joka oli menettänyt lapsen. Olihan hänkin. Hitto, se oli heidän yhteinen vauvansa.

 Ei Daniel kyllä aivan varma ollut siitäkään oliko Lisa hirveän onnellinen ollut ennen raskauttaankaan? 

 Daniel meni lipastolle ja veti yövaatteet päälle.

 Daniel meni Lisan puolelle nukkumaan jos se koira vaikka tulisi hänen seurakseen?

 Mitä ihmettä hänen pitäisi tehdä`?

Mutta hitto soikoon. Hän ei luovuttaisi, ei ikinä!

 ~