sunnuntai 12. tammikuuta 2014

42.OSA

Rose ei voinut uskoa korviaan kun Harry ja Thomas seuraavana iltana tulivat heille vierailulle. Isä kertoi hänelle, että hän oli suostunut Thomasin kosintaan. Rose tunsi itsensä petetyksi. Aina ennen isä oli keskustellut tälläisestä ensin hänen kanssaan, mutta Thomas kun oli pyytänyt hänen kättään niin isä oli suostunut heti. Kysymättä hänen mielipidettään lainkaan!
Kaikki tuntuivat odottavan hänen reaktiotaan tilanteeseen, mutta Rose ei pystynyt kuin tuijottamaan järkyttyneenä isäänsä.
Hiljaisuuden jatkuessa Rose käännähti ja loi katseen Thomasiin. Mokomakin! Hän oli jo melkein ehtinyt ajatella, että Thomas voisi olla hänen ystävänsä. Hän tunsi itsensä niin petetyksi kuin ihminen saattoi tuntea. Kaikki muut kosijat olivat sentään tulleet ensimmäiseksi kosiskelemaan häntä ja vasta sen jälkeen hänen isäänsä, mutta Thomas oli kävellyt vain isän luokse kysymättä hänen mielipidettään lainkaan!
Thomasin katse ei kääntynyt hänen katseestaan hetkeksikään kun hän tuijotti tätä silmät leiskuten. Vai pitäisi hänen ruveta herttuattareksi. Ja pyh. Käsittikö kukaan tässä huoneessa kuinka naurettava se ajatus olikaan!
Kaikkien tuijottaessa häntä hän nousi arvokkaasti ylös ja loi vihaisen katseen Thomasiin ja pudisti päätään.
Kaikki tuijottivat häntä tyrmistyneinä kun hän vain käveli ovesta suoraan ulos ulkoilmaan.
Rose ei jaksanut nostaa edes laahustaan kun hän kipitti portaat alas ja suuntasi tielle. Hän oli niin raivona. 
Naimisiin. Eiväthän he voineet olla tosissaan. Hänhän oli vasta viisitoista vuotias.
Pian hän kuuli takaantaan juoksuaskelia, jotka pian myös tavoittivat hänet.
- Rose! Odota, Thomas huudahti ja tarttui hänen ranteeseensa pysäyttääkseen tämän ja päästi sitten irti kun Rose käännähti silmät leiskuten häneen päin.
- Anteeksi. Minun olisi pitänyt hoitaa tämä tilanne toisella tavalla, mutta minulla on hieman kiire. Isä aikoo astua sivuun ja minä otan hänen paikkansa. Hänen ainoa ehtonsa oli, että minun täytyy mennä naimisiin ennen sitä. Tiedän, että tämä kuulostaa todella typerältä ja loukkaavalta, mutta minä haluisin sinut vierelleni. Minä voin antaa sinulle mitä ikinä haluat. Rahaa, vaatteita, kunniaa, hyvän aseman, Thomas luetteli Rosen vain tuijottaessa häntä.
Rose alkoi tuntea itsensä jo turhautuneeksi kun ei tienyt miten olisi voinut ilmaista mielipahansa ja loukkaantumisensa. Thomasin olisi ehdottomasti pitänyt tulla hänen puheilleen ensin eikä vain ilmoittaa, että me nyt menemme naimisiin sanoit sinä mitä tahansa.
Rose hätkähti kun Thomas tarttui häntä käsistä.
- Minä lupaan kohdella sinua hyvin. Mehän tulemme hyvin toimeen keskenään. Sinä tiedät, että minä olen paras vaihtoehto sinulle. Ethän sinä ole huomioinut ketään muuta. Voin antaa sinulle vaikka oman huoneen jos haluat.
Rosea kävi mies jo melkein sääliksi kun tämä katsoi häneen anoen.
Häntä harmistutti, koska hän tiesi, että Thomas oli oikeassa. Hän ei saisi parempaa kuin Thomas. Tai siis, Thomas oli ainut mies hänen isänsä lisäksi ketä hän sieti.
Hän laski katseensa ja katsoi maahan miettien.
Hänen pitäisi joskus mennä naimisiin ja ketkä silloin olisivat vaihtoehtoina? Hän voisi olla kapinallinen ja karata, mutta mitä se hyödyttäisi. Ei hän sentään typerä ollut. Hän ei osannut puhua, joten kukaan ei ymmärtäisi häntä ja mihin hän edes menisi.
Alistuneena Rose nosti päänsä ja katsoi Thomasia silmiin ja nyökkäsi.
- Suostutko sinä? Thomas kysyi yllättyneenä ja Rose vain nyökkäsi uudestaan.
Thomas saattoi Rosen takaisin kotiin ja ilmoitti heidän vanhemmilleen, että myös Rose suostui avioliittoon. Sitten Thomas lähti isänsä kanssa ja lupasi palata asiaan.
Väsähtäneenä pitkän päivän jälkeen Rose kaatui vuoteelleen ja otti kirjan lattialta ja rupesi selailemaan sitä vain saadakseen inhottavan tunteen vatsanpohjastansa häviämään. 
 Hän havahtui siihen kun hänen huoneensa ovi aukeni ja surkean näköinen Justin käveli hänen luokseen.
 Samantien hän laski kirjan alas ja taputti sänkyä merkiksi Justinille, että tulisi istumaan sinne.
 Justin kapusi sisarensa viereen ja katsoi tätä kysyvästi.
- Menetkö sinä Thomasin kanssa naimisiin?
Rose nyökkäsi ja näki mielipahan veljensä silmistä.
- Muutatko sinä sitten pois täältä, Justin kysyi ja hän nyökkäsi taas ja alkoi itsekkin jo hieman harmistua. 
Vuosien saatossa Justin oli kait ruvennut pitämään häntä jonkinlaisena äitihahmona.
 Rose huokaisi ja nousi ylös ja viittoi Justinin tulemaan peräänsä.
 He kävelivät peräkanaa yläkertaan missä Justinin huone sijaitsi.
 - Minun tulee kovin ikävä sinua. Justin selitti kun Rose peitteli tämän nukkumaan ja silitti veljensä hiuksia välillä rauhoittavasti.
 Niin minunkin sinua, Rose ajatteli mielessään.
Hän odotti siihen asti, että veljensä nukahti, ennen kuin laahusti takaisin omaan huoneeseensa.

Vuosi myöhemmin

 Aika kului niin nopeasti, Rose mietti harmissaan.  He olivat vuoden päivät tapailleet Thomasin kanssa ja yrittäneet tutustua toisiinsa. Ja nyt oli viimein aika solmia avioliitto. Rosea jännitti kamalasti, olihan hän vasta kuusitoista. Hänestä tulisi herttuatar. Siihen sisältyi paljon vastuuta.
 - Oletko valmis? Thomas kysyi hänen viereltään ja katsoi häntä tarkkaa ja yritti tulkita hänen kasvon eleitään.
Rose nyökkäsi pienesti ja tunsi miten hänen vatsansa heitti kuperkeikkaa.
 Sisälle vyöryi koko ajan yhä enemmän ihmisiä. Joista kaikki muut olivat aatelisia paitsi heidän perheensä.
 Rose ei ymmärtänyt miksi Thomas oli valinnut hänet kun hänellä näytti olevan niin paljon kauniimpiakin tuttavuuksia, joista jokainen sitä paitsi osasi puhua.
Varakreivin tytär loi murheellisen katseen hääseurueeseen. Hän olisi ehdottomasti halunnut olla Rosen tilalla ja oli myös olettanut sitä, joten hääkutsu oli ollut pienoinen järkytys.
 Leevi taas näytti oikein hyväntuuliselta tyttärensä häissä. Ajatella. Vihdoinkin heidän perheeseensä saataisiin aatelinen.
 Justin näytti yhtä synkältä kuin varakreivin tytär.
 Jaarlin tytär taas tarkkaili kiinnostuneena markiisin poikaa.
Rose tuli pohtineeksi, että yläluokkaisten elämä saattoikin olla aika kiinnostavaa.
Jeff soitti pienoa vieraille ja näytti hieman myrtsiltä. Olihan Thomas "varastanut" Jeffiltä Rosen.
 Seremonia alkoi ja Rose käännähti Thomasia päin.
 Thomasin isällä Harryllä on vihkimislupa, joten tämä vihki poikansa ja uuden miniänsä mieheksi ja vaimoksi.
 Samalla tämä myös ilmoitti juhlavieraille, että tässä ovat myös uusi herttua sekä herttuatar.
 Rosesta tuntui siltä kun hän voisi tukehtua. Thomas tarttuu häntä vyötäröstä ja vetää lähemmäs itseään.
 Rose katsoo sydän jyskyttäen tuoretta aviomiestään ja tuntee ensimmäistä kertaa huulillaan tämän huulet.
 Sivusilmällä hän huomaa miten jaarli vaihtaa kutsuvia katseita varakreivin vaimon kanssa. Taitaa varakreivin vaimo löytää itsensä tänä yönä jostain muualta kuin miehensä vuoteesta.
 Rose havahtuu miettiestään kun Leevi tulee onnittelemaan heitä.
 Leevi kaappaa esikoisensa tiukkaan halaukseen ja salaa Rose toivoo, että voisi lähteä isänsä mukana takaisin kotiin. Vieressä Thomas vaihtaa katseita äkäisen Jeffin kanssa, joka marssii vihaisena eteiseen.
 - Kirjoitathan minulle usein, Leevii vaatii.
Rose nyökkää eikä haluaisi päästää irti isästään.
 - Pidäthän huolen tyttärestäni, Leevi sanoo kääntyen Thomasin puoleen.
- Tietenkin. Olette myös koska tahansa tervetullut vierailulle meille, Justin myös.
 Ilta hujahtaa nopeasti ja vieraat rupeavat poistumaan.
Tänä iltana Rose on oppinut vaikka kuinka paljon aatelisista ja heidän tavoistaan. Tosin hänen mielestään heillä  ei ole tapoja lainkaan.
Illan aikana Rose oli nähnyt vaikka mitä kun oli kierrellyt kartanossa. Yhdessä nurkassa jaarlin tytär ja Jeff olivat olleet liimautuneina toisiinsa vaikka aiemmin illalla jaarlin tytär oli vaihtanut kutsuvia katseita markiisin pojan kanssa.
 Kellon lyödessä kaksitoista Thomas johdattaa tuoreen vaimonsa huoneeseensa. Hän selittää Roselle samalla, että saa oman huoneen, mutta tämän yön hän saa viettää hänen kanssaan.
 Rose katsoo jännittyneenä Thomasiin, eikä oikeastaan ole varma onko vielä valmis tähän.
 - Jännittääkö sinua? Thomas kysyy lempeästi ja Rose nyökkää punehtuen.
 - Niin minuakin, Thomas tunnustaa ja painaa hellän suudelman hänen huulilleen.
 Suudelman jälkeen Thomas nostaa Rosen varovasti syliinsä.
Rose tietää, että tämä yö tulee muuttamaan kaiken heidän väliltään ja paluuta menneeseen ei enää olisi.
 Varovasti Thomas laskee Rosen sängyn päähän ja kuiskaa tälle, ettei tämän tarvitsisi pelätä.



No niin. Siinä kauan odottamanne osa! 
Anteeksi kun kesti näin kauan, mutta aikaisemmin mulla ei ollut yhtään inspiraatiota eikä sen puoleen kiinnostustakaan. Mutta odotus palkitaan Uusi osa on täällä taas ja toivon yhtä paljon kommentteja kuin viime osaan. :)