tiistai 11. helmikuuta 2014

43. OSA


 Seuraavana aamuna Rose heräsi aikaisin. Hän ei oikein tienyt miten hänen pitäisi nyt toimia.
 Hän nousi varovaisesti sängyltä ja toivoi, ettei herättäisi vieressään nukkuvaa Thomasia.
 Nyt aamuauringon valossa hän näki huoneen ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan.
 Huone oli valtava ja kaunis. Todella kaunis.
 Rosen katsellessa ympärilleen Thomas alkoi heräillä. Mies kampesi itsensä istumaan sängylle ja katseli tuoretta vaimoaan.
Rose oli niin kaunis, Thomas ajatteli.
 Rose havahtui kun sängyn jouset narahtivat Thomasin noustessa. 
Kaikki Rosen lihakset pingottuivat ja hän seisoi paikallaan ja tuijotti jännittyneenä eteensä. Mitä nyt tapahtuisi?
 - Huomenta, Thomas lausui hilpeästi ja asteli Rosen luokse ja painoi pikaisen suudelman tytön huulille.
- Tule, näytän sinulle huoneesi, Thomas sanoi ja tarttui Rose kädestä ja veti tämän perässään pois huoneesta.
 - Tämä on sinun huoneesi, Thomas sanoi ja ilahtui kun näki Rosen hämmentyneen ilmeen.
Tämäkin huone oli kaunis. Ei aivan niin kaunis kuin Thomasin huone, mutta kaunis omalla tavallaan, tyttö pohti.
 - Minä tietysti toivoisin, että liittyisit joskus minun seuraani huoneeseeni, Thomas sanoi ja Rose punastui kauttaaltaan.
 Rose nosti varovasti katseensa Thomasin silmiin ja nyökkäsi pienesti. Pieni hymynkare kohosi miehen huulille.
 - Minun on nyt valitettavasti jätettävä sinut tänne, koska minulla on tapaaminen erään ihmisen kanssa. Pyydän, että Molly tulee tänne avustamaan sinua pukeutumisessa ja hän esittelee sinulle talon, Thomas kertoi.
- Nähdään myöhemmin, hän sitten vielä lisäsi ja suukotti Rosea päälaelle.
 Oven painuessa kiinni Thomasin perässä Rose huokaisi syvään.
Hänen huoneestaan löytyi ihana syvennys ja Rose laskeutui istumaan ihanien koristetyynyjen sekaan.
Mitä tästä eteenpäin? Mitä jos hän tulisi raskaaksi? Mitä hänen tehtäviinsä kuului? näitä hän mietti ennenkuin oven koputus havahdutti hänet.

***
Kolme kuukautta myöhemmin


 - Herra Malley, tarvitsisitteko te jotain?
Ei vastausta.
 - Alhaalla olisi illallinen valmiina, haluatteko, että tuon sen tänne?
Ei vastausta.
Molly henkäisi syvään kun pääsi Harry Malleyn luokse. Varovasti hän tunnusteli miehen pulssia ja kauhistui.
- Voi hyvänenaika!
 - Rouva, jotain kamalaa on sattunut! Molly huusi samalla kun juoksi Rosen luokse.
 Rose lopetti soittamisen kun Molly pääsi hänen luokseen hengästyneenä.
 Rosen olisi tehnyt mieli käskeä Mollyä kakistamaan ulos mitä oli tapahtunut, mutta eihän hän voinut sitä tehdä, joten hän nousi rauhallisesti ylös pianon ääreltä ja odotti, että palvelija kertoisi.
 - Luulen, että herra Malley on kuollut, Molly sanoi paniikissa.
 Kuollut! Rose ajatteli kauhistuneena, eihän se voinut olla mahdollista.
Molly johdatti Rosen yläkertaan ja pian Rosekin sai todistaa surullista näkyä.

Tunti myöhemmin


 - Mikä hätänä? Miksi minut piti tulla hakemaan kiireesti kotiin? Thomas kysyi kauhistuneen näköiseltä vaimoltaan kun palasi kotiin.
Rose katsoi Thomasia kyynelteet silmissä ja mies hengähti kauhusta.
- Mikä hätänä?
 Rose tarttui miestään käsistä ja rupesi johdattamaan tätä yläkertaa kohti.
 - Miksi me isän huoneeseen menemme? Thomas ihmetteli kun Rose veti tätä huoneeseen sisään.
 Thomas hengähti raskaasti kun näki murheenmurtaman pikkuveljensä isänsä vierellä.
- Mitä on tapahtunut?
 - Isä on kuollut, Jeff sanoi vaisusti.
- Kuollut, oletko varma? Thomas kysyi kauhistuneena.
- Olen, Jeff vastasi surullisena.

Kaksi tuntia myöhemmin

 Rose seisoi epävarmana Thomasin makuukamarin oven takana ja pohti pitäisikö hänen mennä sisään. Hän ei ollut ollut siellä hääyönsä jälkeen, joten epäröi kovasti. Mutta olihan hän Thomasin vaimo, joten eikö hänen kuulunut mennä lohduttamaan surevaa miestään, joka myös tavallaan oli hänen ystävänsä.
 Rose koputti oveen, mutta kukaan ei vastannut, joten hän avasi oven varovasti ja astui sisään.
Thomas seisoi ikkunan luona ja tuijotti pihalle. Voi kuinka Rose olisikaan halunnut sanoa jotain lohdullista.
 Sen sijaan hän meni miehen taakse seisomaan ja katseli myös ulos ikkunasta.
 Tovin he siinä seisoivat aivan hiljaa kunnes Thomas vihdoin kääntyi ja otti vaimonsa syliinsä.
- Kiitos kun tulit, hän sanoi käheästi.
 - Kuule minulla olisi pyyntö. Se on aika iso asia, joten sinä voit kyllä kieltäytyä siitä.
Rose nyökkäsi Thomasia jatkamaan.
- Tuota, voisimmeko me hankkia lapsen? Siis pian, Thomas jatkoi ja katsoi kysyvästi Roseen.
 Rose tunsi jännityksen vatsassaan, mutta nyökkäsi sitten. Jos se saisi tuon surullisen ilmeen Thomasin kasvoilta pois niin kyllä se kävisi.
- Kiitos, Thomas kuiskasi ja veti Rosen takaisin syliinsä ja painoi hellän suudelman tämän huulille.

~

Uusi osa täällä!
Anteeksi kun on taas kestänyt, mutta luulen, että tämä tulee olemaan nykyinen päivitystahtini.
Minulla on toinenkin tarina jota kirjoittelen ja se on suosikkini, joten siihenkin menee aikaa. Ja kaikkea vapaa- aikaani en halua käyttää tietokoneella istuen. 

Saa toki kysellä uutta osaa, mutta en tykkää siitä, että minua painostetaan.

:)