perjantai 28. kesäkuuta 2013

26.OSA

Talvi toi mukanaan Monte Vistaan tuntemattoman epidemian, joka vei monia mennessään.
 Tuulikki oli sairastellut syksystä asti, joten talven tullen tämä uusi epidemia vei hänetkin mukanaan.
 - Äiti ei. Äiti, herää nyt. Et voi jättää minua tänne ilman sinua, Nenna nyyhkytti äitinsä vuoteella kun tajusi viimein tilanteen vakavuuden.
 Lisakin suri kovasti ystävänsä menetystä, mutta hänellä sentään löytyi lohduttajia kotoonta.
 - Voi rakas, Daniel huokaisi ja silitteli vaimonsa selkää.
 - Se kestää hetken, mutta kyllä se siitä, Daniel rauhoitteli.

***
- En todellakaan suostu! Miten voit olla noin julma? Minä olen tehnyt kaikkeni, jotten olisi häpeäksi perheelleni! Ja näinkö sinä kiität minua? Et voi tehdä sitä minulle! Nenna kiljui isälleen ja juoksi ovesta ulos.
Ulko-oven pamahtaessa kiinni, kyyneleet pulpahtivat Nennan silmänurkista ulos. 
" Kuinka surkeammaksi asiat tästä voivat enää mennä", tyttö mietti.
 Leonardo oli juuri lähtenyt kotoontaan ja ehti kuulla tytön huudot isälleen.
" Mitähän nyt on tapahtunut?", Leonardo mietti ja nopeutti kävely tahtiaan.
 Itkuisena Nenna pinkaisi kovaan juoksuu, hänen pitäisi päästä johonkin rauhalliseen paikkaan kasaamaan ajatuksiaan.
 - Nenna odota hetki! Leonardo huusi, mutta tyttö ei kuulluut kiihtymykseltään mitään.
 Leonardo seurasi tyttöä rannalle.
Nenna katsoi tyhjä ilme kasvoillaan merelle päin.
 - Miksi minun elämäni on näin surkeaa? Nenna parkaisi luullen olevansa yksin.
 - Mitä on oikein tapahtunut? Leonardo kysyi ja Nenna säpsähti, koska ei ollut kuullut pojan tuloa.
 - Isä aikoo pakottaa minut Kaarlon kanssa naimisiin! Kaarlo oli eilen illalla käynyt pyystämässä isältä kättäni, Nenna puuskahti ja uudet kyyneleet vierivät hänen poskilleen.
 - Ei voi olla totta! Leonardo sanoi kauhuissaan ja halasi tönkösti tyttöä kun ei muutakaan keksinyt.
 - En minä voi muutakaan kun suostua siihen. Mihin minä muka menisin? Nenna sanoi surullisena.
 - Entä jos minä menen naimisiin kanssasi? Leonardo kysyi punehtuen.
- Kiitos tarjouksesta, mutta sinä olet vielä ihan liian nuori. Älä sinä minusta huolehdi, kyllä minä pärjään, Lisa sanoi ja pyyhki kyyneleitä silmistään.
 Illalla kun Leevikin oli raahautunut kotiin kyläkoulusta Leonardo päätti, että hänen olisi kyllä autettava Nennaa jotenkin.
- Mulla ois asiaa, Leonardo sanoi veljelleen.
 - No kerro, Leevi tokaisi. Hän oli väsynyt, nälkäinen ja pahalla päällä.
 Leonardo vilkaisi takanaan leikkivään Iinekseen.
- Kahden keskeistä.
 Laiskasti Leevi nousi ylös tuolilta ja laahusti Leonardon perässä huoneeseensa.
 - Mikä nyt on näin salaista? Leevi huokaisi.
 - Nennan isä aikoo pakottaa Nennan Kaarlon kanssa naimisiin! 
 - Oikeasti? No se on ikävää, mutta emme mahda sille mitään. Vai onko sinulla jokin suunnitelma kenties? Ja jos jotain karkaamista mietit, niin Nennan ei kyllä pidä tehdä niin, Leevi huokaisi.
 - Minä ehdotin Nennalle, että voisin mennä hänen kanssaan naimisiin, mutta hän sanoi, että minä olen liian nuori. Niinpä minä ajattelin, että jos sinä, Leonardo aloitti ja Leevin kulmat kurtistuivat jo puolessa välin lausetta.
 - Siis kysytkö sinä minulta, että menisinkö minä hänen kanssaan naimisiin? Et voi olla tosissasi, sittenhän minä olisin lopun elämääni sidoksissa tähän pitäjään!
- Onko sinun aina pakko ajatella vain itseäsi? Eikö sinulla ole mitään tunteita! Mieti nyt Nennaa Kaarlon kanssa, hänestä tulisi onneton! Leonardo huusi veljelleen.
- Oletko miettinyt, että yhtä hyvin hän voisi olla onneton minun kanssani? Leevi tiukkasi.
- Älä viitsi, tiedät itsekkin, että Nenna on ihastunut sinuun, Leonardo  sanoi.
 - No en todellakaan tiedä! Hän on kuin jääpalikka seurassani, Leevi tokaisi.
- Pakkohan hänen on olla kun sinä olet tuollainen! Sinä olet töykeä ja epäystävällinen, Leonardo selitti.
- Jos kerran niin on, niin miksi sinä kuvittelet, että hän on ihastunut minuun? Leevi kysyi loukkaantuneena.
- En todellakaan tiedä miksi, mutta näkeehän sen. On aina nähnyt, siitä asti kun olimme pieniä, Leonardo  vastasi.
- Ihan sama. En silti mene naimisiin hänen kanssaan.
 Illallisella veljekset murjottivat toisilleen.
 - Mikä nyt on? Lisa kysyi kun istahti ruokapöydän ääreen.
- Ei mikään, molemmat pojat vastasivat kuorossa.
 Yöllä Leevi ei saanut unta kun veljen sanat pyörivät hänen mielessään.
Hän vain pyöri sängyssä ja mietti Leonardon sanoja: - Hän on ihastunut sinuun.
 Tuskastuneena hän nousi istumaan vuoteelleen ja katsoi kun Iines nukkui tyytyväisenä omassa vuoteessaan.
 Leonardokin kuorsasi aivan tyytyväisenä.
 Tuntien pyöriskelyn jälkeen hän vihdoin nukahti, mutta näki koko yön painajaisia Kaarlosta ja Nennasta.
 Aikaisin aamulla Leevi sitten nousi ja oli tehnyt päätöksensä.
" Voinko minä elää itseni kanssa, jos annan hänen mennä sen iljetyksen kanssa naimisiin? "
 " En voi." 
 " Tästä ei voi kyllä seurata mitään hyvää."
 Varovasti Leevi avasi oven ja kurkisti vielä, ettei kukaan herännyt. Hänen huojennuksekseen vanhemmatkin vielä nukkuivat kun hän pujahti ovesta ulos.
 Sydän pamppailen Leevi käveli Nennan kotitalon pihalle.
 Varmuuden vuoksi Leevi oli ottanut heidän hevosensa mukaan. Hän tiesi, että Matthew ei antaisi mitään ilmaiseksi, ei edes omaa tytärtään.
 Varovaisesti hän kurkisti ikkunasta sisään ja näki siellä valoa.
Hyvä, että siellä oltiin jo hereillä.
 Kuullessaan koputuksen Matthew raahautui avaamaan oven.
- Kuka sieltä näin aamuvarhaisella tulee? Matthew jupisi itsekseen.
 Matthew loi pitkän katseen Leeviin, mutta pyysi tämän viimein sisään.
Kait pojalla oli jotain tärkeää asiaa kun kerran näin aikaiseen pyrki hänen puheilleen.
 - No kerrohan sitten mitä sinulla on mielessäsi, Matthew kehotti.
 - Minä pyydän, että perutte Nennan ja Kaarlon kihlauksen ja annatte minun viedä Nennan vihille, Leevi sanoi vakavana vaikka oikeasti häntä nolotti kamalasti.
 - Jaa-a. Se on kyllä jo sovittu juttu. Mitäs minä hyötyisin tästä sinun ehdotuksestasi? Matthew kysyi sillä Kaarlo ei ollut luvannut hänelle mitään. Viedä vain tytön pois hänen niskoiltaan.
 - Minulla ei ole paljoa, mutta hevosen voisin antaa, Leevi sanoi varovasti ja tiesi, että isä nylkisi hänet tästä hyvästä.
- Kyllähän minulle hevonen kelpaisi. Yhdellä ehdolla suostun, vihkiminen suoritetaan tänään, Matthew vastasi.
- Tänään? Leevi kysyi kauhuissaan.
- Tänään. Vai etkö sinä haluakkaan tytärtäni? Minun täytyy remontoida toinen huone Nikolaita ja hänen tulevaa vaimoansa varten. Nenna on tiellä.
- Tänään käy oikein hyvin, Leevi vastasi epäröiden. Tuo mies se kylmä oli. Piti omaa lastaan kauppatavarana.
 Unenpöppörössä Nenna hoiperteli olohuoneeseen kun oli kuulevinaan Leevin äänen.
- Mitä täällä tapahtuu? Nenna kysyi ihmeissään kun siellä oli kuin olikin Leevi.
 - Tämä nuorimies tuli pyytämään kättäsi ja minä suostuin. Kaarlon ja sinun kihlaus puretaan. Te menette vielä tänään naimisiin, Matthew ilmoitti tyttärelleen.
 - Mitä? Nenna älähti ihmeissään.
" Mikä Leeviä oikein vaivaa? Voisinko minä todella mennä hänen kanssaan naimisiin? Ei hän siitä tulisi yhtään mitään."
 Leevi loi varovaisen katseen Nennaan ja mietti mitä tämä pohti juuri sillä hetkellä? Hän oli juuri muuttamassa heidän kummankin elämän kertaheitolla.
 - Menehän sitten pukeutumaan, että saadaan tämä asia päätökseen tämän päivän kuluessa. Tiedän henkilön, joka voi vihkiä teidät saman tien, Matthew sanoi kylmästi.
- Oletteko te tosissanne? Nenna sanoi ja ummisti silmänsä epäuskoisena.
- No saat päättää itse, Kaarlo vai Leevi? Kumman valitset? Matthew kysyi ja Nenna paiskasi vain oven miesten naaman edessä.
 " Kait minä nyt sitten menen Leevin kanssa naimisisiin, jos Kaarlo on toisena vaihtoehtona! Mutta miksi Leevi tekee tämän? "
 Ensimmäisenä Nenna viiletti ulos hengittämään raikasta pakkasilmaa.
Kohta se olisi menoa. Miten hän tulisi selviytymään tästä yllättävästä käänteestä?
 - Mennään sitten, Matthew ilmoitti kun he Leevin kanssa astuivat pihalle.

~