maanantai 29. huhtikuuta 2013

16. OSA

Lisa istui puistonpenkillä  ja katsoi lamaantuneena eteensä. Nuori nainen opetti ilmeisesti esikoistaan kävelemään. Lisan sydäntä puristi kun hän näki pienen tytön kikattavan kopsahtaessaan äitinsä syliin.
Lisa katsoi haikeana kun nainen nosti pienen tyttönsä ilmaan ja hypytti tätä.
Naisesta näki, että tämä rakasti lastaan.
Lisa pohti, että yksikään mies ei varmasti ikinä pystynyt ymmärtämään mitä äidin rakkaus oli.
Miltä tuntui kun lapsi kasvoi hänen sisällään, miltä tuntui kun sai lapsen ensimmäistä kertaa syliinsä. Tai miltä tuntui kun ei saanut. Sitä miettiessään Lisalle tuli mieleen hänen ja Danielin viime tapaaminen.
Siitä oli nyt kaksi kuukautta.
Daniel oli löytänyt hänet nopeasti samana päivänä kun hän oli lähtenytkin. Lisa oli istunut erään puistonpenkillä miettien mitä tekisi?
Daniel oli kävellyt Lisan luokse kylmä ilme kasvoillaan.
Lisa oli noussut hieman häpeissään ja epävarmana.
Daniel oli katsonut häntä pitkään ennenkuin oli sanonut:
- Minä en jaksa enää. Hyvä on, elä niinkuin haluat. Mene takaisin sinne juottolaan, minä en estä sinua.
- Daniel, Lisa oli sanonut varovasti, mutta Daniel oli vain pudistellut päätään.
- Lisa, nyt kun minä lähden, tiedä se, että sinä et ole enää tervetullut takaisin. Minä jatkan elämääni niinkuin sinua ei siinä olisi ikinä ollutkaan, Daniel oli sanonut.
- Minä olen niin pahoillani, Lisa oli kuiskannut melkein.
- Älä ole, Daniel oli sanonut ja kävellyt pois.
Lisa oli katsonut Danielin perään kyynelien polttaessa hänen silmiään.
Palatessaan ajatuksistaan tähän hetkeen Lisa nousi ja lähti puistosta.
Hänen olisi kohdattava Daniel uudestaan, eikä hän tiennyt miten mies suhtautuisi siihen. Hänen olisi pyydettävä anteeksi eikä mies edes välttämättä antaisi.
 Lisa käveli juottolan ovista sisään ja toivoi löytävänsä Linnean.
 Linnea kaateli juomaa laseihin huoneen toisella puolella.
 - Minulla olisi asiaa, Lisa sanoi.
 Linnea laski kannun pöydälle ja hymyili Lisalle. Heistä oli tullut jonkinlaistet ystävät vaikka Linnea ei täysin ymmärtänytkään Lisaa.
- No kerrohan, Linnea sanoi.
 - Minun on lopetettava täällä työt ja palattava takaisin kotiin, Lisa sanoi vaimeasti.
 - Olet siis vihdoin tullut järkiisi. Mikä sai mielesi muuttumaan? Eikös miehesi sanonut sinulle, ettet ole enää tervetullut takaisin? Linnea kysyi.
 - Minun on pakko palata. Olen raskaana, Lisa sanoi.
- Älä näytä noin järkyttyneeltä. Se on Danielin, Lisa sanoi kun Linnea tuijotti häntä tyrmistyneenä.
- Miten ihmeessä? Linnea kysyi epäuskoisena.
- Silloin kun Daniel ja luultavasti veljeni kävivät täällä, Lisa sanoi nolona.
 - Minun tulee ikävä sinua, Linnea sanoi viimein ja halasi Lisaa.
- Niin minunkin sinua. Kiitos kaikesta, Lisa sanoi.
- Onnea matkaan sitten. Daniel varmasti ilostuu kun kuulee lapsesta, Linnea sanoi.
- Lapsesta, muttei minusta, Lisa huokaisi.
- Anna hänelle aikaa, Linnea neuvoi.
 Sitten naiset halasivat vielä ja Lisa lähti pitkälle matkalle.
 Auringon viime säteet ostuivat Lisaan kun hän sitoi hevosensa kiinni. Hän veti syvään henkeä ja kokosi kaiken rohkeutensa.
 Daniel oli tekemässä ruokaa kun ovi avautui. Hän ihmetteli, että kuka ihme sieltä tulisi näin yllättäen.
 Lisa astui varovasti sisään ja huomasi Danielin keittiössä.
- Daniel, hän sanoi varovasti.
 Daniel hätkähti koska tunnisti äänen heti. 
 Daniel laski pizzan pöydälle ja pyörähti ympäri.
- Mitä teet täällä? Daniel sihahti.
- Meidän täytyy puhua, Lisa sanoi varovasti.
- Ei todellakaan täydy, Daniel vastasi kylmästi.
 - Häivy täältä, Daniel sanoi ja asteli portaille päin.
 - Odota, Lisa parkaisi.
- Lisa ilmoitin sinulle viimeeksi kantani, nyt ulos täätä, Daniel sanoi ja marssi yläkertaan.
 Lisa katsoi surullisena kun Daniel marssi yläkertaan. 
Daniel oli muuttunut. Daniel oli ollut niin kylmä.
Hän ei saanut antaa periksi. Eikait hän tosissaan ollutkaan odottanut, että Daniel ottaisi hänet avosylin vastaan? Niinpä hän marssi miehen perään.
 Lisa katsoi miehen selkää miettien mitä sitten sanoisi?
 - Minulla on asiaa, Lisa sanoi hennolla äänellään.
 - Vieläkö sinä olet täällä? Eikö viesti mennyt perille? Daniel sanoi katsoen tuimasti Lisaan.
- Minä olen raskaana, Lisa sanoi varovasti.
 Danielin ilme muuttui vihaiseksi.
- Miksi sinä siitä minulle kerrot? Vai haluatko, että annan sinulle luvan mennä uudestaan naimisiin? Vai eikö mies kanna vastuutaan ja tulet siitä minulle itkemään! Daniel sihahti hampaitten välistä loukkaantuneena.
 - Sinä loukkaat minua, ei ole mitään toista miestä. Lapsi on sinun, Lisakin sanoi nyt jo kireänä.
 - Minun? Daniel toisti hämmentyneenä.
 - Niin, Lisa huokaisi.
 - Daniel anna anteeksi. Olen ollut niin typerä, Lisa sanoi surullisena.
 - Et voi odottaa, että unohdan tämän kaiken vain sen takia, että olet raskaana. Sinä synnytät lapsen jätät sen minulle sitten voit lähteä, Daniel sanoi.
 - Et voi sanoa noin. Et voi pakottaa minua hyvästelemään toistakin lastani, Lisa sanoi kauhistuneena.
 Daniel puristi silmänsä tiukasti yhteen kun päänsärky teki tuloaan.
- En niin. Tietenkin sinä jäät tänne, Daniel huokaisi.
 Lisa käänsi miehelle selkänsä kun kyyneleet rupesivat valumaan hänen silmistään.

Daniel loi katseen Lisan selälle ja käveli alakertaan.
 Daniel meni halemaan siivun vasta paistamaansa pizzaa ja istui alas.
 Tästä tulisi niin rankkaa, mies pohti.
 Kyyneleiden vielä valuessa Lisa meni vaatekaapille ja katsoi oliko hänen vaatteensa vielä tallella. Siellähän ne kaikki vielä olivat. Lisa puki yöasun ylleen ja avasi hiuksensa.
 Daniel tuli vähän ajan päästä myös takaisin yläkertaan ja käveli vaatekaapille.
 - Käydään nukkumaan, mies vain murahti.
 Daniel vaihtoi yöhousut jalkaansa ja meni sammuttamaan kynttilät.
 Hämärän laskeuduttua heidän makuuhuoneeseensa Lisa istahti sydänsyrjällään vuoteelle.
- Daniel minä...
 - Ei nyt, Daniel sanoi väsyneenä.
 Harmissaan Lisa veti peiton paremmin päälleen.
 Pari tuntia pyöriessään vuoteessa Lisa huomasi, että Danielkin oli vielä hereillä.
Varovasti Lisa lähestyi Danielia ja kietoi kätensä miehen ympärille.
- Daniel minä olen niin pahoillani. Minulla oli sinua ihan kamala ikävä, mutta minuun sattui, Lisa kuiskasi  kyyneleiden tipahdellessa.
Danieliin sattui kun Lisa itki, mutta hän ei vastannut mitään. Niinpä Lisa pyörähti häpeissään omalle puolelleen.
 Vähän ajan päästä Lisa kuitenkin tunsi kun Daniel siirtyi hänen viereensä ja pujotti sormensa hänen sormiensa lomaan.
- Nukutaan nyt, Daniel kuiskasi ja suukotti Lisan päätä.

~