perjantai 12. huhtikuuta 2013

12.OSA

 Lisa oli jo toistapäivää tajuttomana. Välillä nainen avasi silmät, mutta vaipui takaisin tiedottomuuteen. Danielilla oli ikävä tunne sisällään eikä hän oikein tiennyt mitä hänen pitäisi tehdä. Hänelle oli sanottu, että hänen pitäisi vain seurata tilannetta. Eikö riittänyt, että hän oli menettänyt pojan. Pitäisikö hänen vielä seurata vierestä kun hänen vaimonsa kamppailee kuoleman ja elämän välillä? 
 Danielin sydän hypähti kun hän kuuli portaiden narinan. Varovasti Lisa laskeutui alakertaan.
 - Sinä heräsit, Daniel henkäisi helpottuneena.
Lisa nyökkäsi pienesti hymyillen.
- Missä vauva on? Lisa kysyi ihmetellen.
 Danielin sydäntä puristi. Eikö Lisa tiennyt, että vauva oli menehtynyt? Daniel katsoi vakavana Lisaa ja mietti miten tälläinen asia tulisi kertoa?
 - Daniel? Missä minun pikkuiseni on? Lisa kysyi hätääntyneenä.
Daniel katsoi lattiaan ja kokosi ajatuksiaan. 
Voi hitto! Miten hän voisi kertoa, ettei mitään vauvaa ollut?
 - Lisa. Minä olen niin pahoillani. Poika oli aivan liian pieni, Daniel sanoi rauhallisesti sydän täynnä murhetta.
 - Mitä sinä tarkoitat? Lisa kysyi kauhistuneena.
- Voi pikkuinen, Daniel sanoi ja tarttui Lisaa hellästi käsistä.
 Daniel silitti Lisan kämmentä peukalollaan.
- Meillä ei ole lasta Lisa. Hän kuoli, Daniel kuiskasi.
 Ensin Lisan kasvot muuttuivat järkyttyneiksi, mutta pian suru nousi naisen kasvoille.
- Ei, Lisa voihkaisi epäuskoisena.
 Lisa puhkesi kyyneliin ja Daniel veti tämän syliinsä.
- Voi, älä itke. Me saamme vielä lapsia. Paljon lapsia, Daniel sanoi ja silitti Lisan selkää.
 - Mitä! Lisa sanoi typertyneenä ja irottautui Danielista.
- Sinä rupeat puhumaan uusista lapsista vaikka me olemme juuri menettäneet yhden. Ei häntä voi korvata toisella! Lisa tiuskaisi kyynelien valuessa pitkin hänen poskiaan ja marssi yläkertaan.
 - En minä sitä tarkoittanut, Daniel huokaisi Lisan poistuessa.
 Kyllä häneenkin koski. Ja paljon koskikin. Hän oli menettänyt pojan. Kaikki eivät edes koskaan saaneet poikaa ja hän oli jo menettänyt sen.
Tokihan hän oli surullinen, mutta jonkun oli yritettävä olla vahva.
 Lisan päästyä portaat turvallisesti ylös hän purskahti lohduttomaan itkuun.
 Kyynelien vieriessä hän käveli pinnasängyn luokse ja tunsi valtavaa kipua.
 Lisa pohti, että hän ei ollut saanut edes pidellä poikaansa. Luultavasti Daniel oli haudannutkin pojan ilman häntä.
 Miten hän ikinä voisi selviytyä tästä tuskasta? Ja Daniel kehtasi puhua jo uusista lapsista!
Lisa ei voinut ajatellakkaan, että hän synnyttäisi enää ikinä lasta.

***
 Päivät kuluivat omalla painollaan. Lisa ei suostunut poistumaan sisältä ja Daniel kotti tehdä normaaliin tapaansa töitä.
 Mutta yksinollessaan Danielin ajatukset kiisivät liian lujaa vauhtia.
 Silloin kun Daniel tiesi varmasti olevansa yksin hän antoi surullensa vallan.
Kyyneleet valuivat pitkin miehen kasvoja.
Vaikka hän oli yksin häntä nöyryytti oma itkemisensä. Miehen ei kuulunut itkeä. Ei edes yksin. Niinpä Daniel nopeasti kuivasi silmänsä ja jatkoi töitä.
 Lisa rapsutteli Nekkua sisällä.
- Että sinä oletkin ihana. Taidat vaistota, että olen vähän surullinen. Ei minulla hätää ole, Lisa puheli koiralle.
 Siinä samassa koira hypähti Lisan syliin ja nuoli tämän naamaa.
 - Oletpa sinä ihana. Mennään nukkumaan, Lisa sanoi ja rapsutti koiran vatsaa.
 Ilman kehotustakin Nekku hyppäsi emäntänsä viereen vuoteelle.
 Pitkän työpäivän jälkeen Daniel laahusti yläkertaan ja huokaisi raskaasti.
Taas tuo koira oli valloittanut hänen paikkansa.
  - Nekku alas, Daniel sähähti.
 Koira mulkaisi Danielia, mutta hypähti sitten alas.
- Hyvä poika, Daniel sanoi ja vaihtoi yövaatteet ja meni Lisan viereen sängylle.
 Ennen nukahtamistaan Daniel painoi vielä hennon suudelman Lisan poskelle, mutta Lisa nukkui niin sikeästi, ettei havainnut sitä.
 - Minä lähden käymään naapurissa. Pärjäätkö sinä nyt varmasti? Daniel kysyi aamulla Lisalta.
 - Kyllä minä pärjään. Älä huolehdi, Lisa huokaisi.
 - Olen pari tuntia poissa, Daniel sanoi ja häntä inhotti jättää Lisa yksin.
- Mene jo, Lisa hoputti.
 Danielin mentyä Lisa katsoi tovin pelkkää seinää.
Enää mikään ei ollut kuin ennen. He eivät edes riidelleet. Lisa oli niin väsynyt.
Lisa petasi nopeasti vuoteen sillä hänellä alkoi olla kiire.
 Kiireessä Lisa vetäisi mekkonsa ylleen ja teki helpon nutturan. Vakavana hän katsoi peilikuvaansa. Hän oli aivan äitinsä näköinen. Kummankohan näköinen heidän poikansa olisi ollut? Hänen vai Danielin? Sitä hän ei saisi koskaan tietää.
 Sitten Lisa meni tyhjään lastenhuoneeseen.
 Hän ei voisi olla täällä enää.
Se teki aivan liian kipeää.
Tunti vierähti siinä kun Lisa teki Danielille valmiiksi ruuan. Nyt hänellä totisesti oli kiire.
 Lisa jätti lasagnen pöydälle ja meni Nekun luokse.
- Daniel pitää sinusta nyt huolen. Pidä sinäkin hänestä.
 Koira rupesi lipomaan Lisan kasvoja ja tunteitten vallassa hän äkkiä nousi ylös.
 - Minun on aivan pakko lähteä, hän kuiskasi.
 Varovaisesti Lisa katsoi ympärilleen, mutta Daniel ei ollut vielä palannut.
Lisa meni talliin ja huokaisi helpotuksesta kun Daniel oli mennyt jalkaisin, eikä ottanut hevosta mukaan.
 Lisa valjasti hevosen ja kapusi tämän selkään.
Nyt sitä mennään, Lisa ajatteli.
~

5 kommenttia:

  1. Voi ei Lisa. Voi kunpa Daniel olisi osannut kertoa myös omista tunteistaan niin ehkäpä Lisa ei olisi lähtenyt.
    Toivottavasti Lisa palaa vielä takaisin.

    VastaaPoista
  2. Lisa! Miten hän nyt Danielin voikaan sinne yksin jättää. Toivottavasti Lisa palaa vielä Danielin luo.
    Entä jos he tapaavatkin vasta vuosien kuluttua ja Daniel on jo ottanut itselleen uuden vaimon? D:

    VastaaPoista
  3. Jotenkin tästä osasta jäi kuvitelma että Lisa ei osaa jotenkin käyttäytyä aikuismaisesti, siis että hän on vielä lapsen tasolla. Koska en ihan ymmärrä mitä hän tuolla edes kuvittelee saavuttavansa? Keskiaikaisessa maailmassa yksinäinen nuori nainen (joka on hiukan avutonkin)... Auts. Jännä nähdä, mitä tähän kehittelet :D

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista. Mukava lukea miten tämä osa herätti mielipiteitä :)
    No Daniel ja Lisa ovat vielä aika nuoria. Harvako 19-vuotias voi sanoa, että on aikuinen.
    Lisa on juuri menettänyt lapsen joten hän on vähän poissatolaltaan.
    Olen jo vähän suunnitellut jatkoa ;)

    VastaaPoista
  5. Minä niin tykkään tästä tarinasta:) Kamalaa kun Lisa ja Daniel menettivät lapsen ja nyt on taas ihan surullista..:( Mitä Lisa oikein kuvittelee saavuttavansa karkaamalla:S Odotan innolla jatkoa!

    VastaaPoista