torstai 4. huhtikuuta 2013

11.OSA


 Osoittautui tosiaan niin, että Lisa oli raskaana.
 Toisinkuin hänen tuttavansa puhuivat, hänen mielestään raskaus oli kaikkea muuta kuin ihanaa aikaa.
Lisa tunsi itsensä aamusta iltaan huonovointiseksi.

 Lisasta tuntui, että hän oli kokoajan kyökkimässä.
 - Lisa, onko kaikki hyvin? Daniel kysyi huolissaan.
Lisa ei pystynyt vastaamaan kun uusi oksennusryöppy teki tuloaan.
Tyhjennettyään vatsalaukkunsa Lisa astui ulos käymälästä.
- Ihan tosi. Minusta on ikävää, että sinä kuuntelet oven takana kun minä oksennan, Lisa sanoi väsyneenä.
- Minä olen vain huolissani, Daniel puolustautui.
 - Ihan turhaan. Jatka sinä vain töitäsi, Lisa sanoi ja poistui tallista.
 Tallinoven sulkeuduttua Daniel huokaisi raskaasti.
Lisa oli vielä tylympi raskaana ollessaan kuin tavallisesti.
***
 Kuukaudet kuluivat ja Daniel teki töitä ahkerammin, että saisi rahaa vähän enemmän nyt kun oli tulossa perheenlisäystäkin.
 Eräänä päivänä häntä suorastaan onnipotkaisi kun hän oli louhimassa kiveä.
Kiven seasta löytyi pala jalokiveä. Hän kun myisi sen he pärjäisivät taas vähänaikaa oikein mukavasti.
***
 Danielin pienen löydön ansiosta Lisalle saatiin ostettua vähän kauniimpi mekko, joka oli hyvä raskausaikana.
Väsymyksestään huolimatta Lisa yritti tehdä vähän kotitöitä. Daniel ei tuntunut ymmärtävän Lisan heikotuskohtauksia ja voimattomuuden tunnetta yhtään. Hänen tuntemansa naiset olivat uhkeimmillaan raskaana.
 Lisasta taas tuntui, että jos hän oli liian kauan jalkojensa päällä hän menettäisi tajunsa.
 - Oletko tehnyt ruokaa? Daniel kysyi työnsä lopettettua.
 Lisa nousi raskaasti ylös sohvalta.
- Aamuista leipää on vielä jäljellä. Minä en millään pystynyt seisomaan kuuman uunin edessä, Lisa vastasi väsyneelle miehelleen.
 - Yrittäisit vähän. Raskaus ei ole mikään tekosyy laiskotella, Daniel sanoi kyllästyneenä vaimonsa velttouteen.
 Loukkaantuneena Lisa marssi keittiöön ja iski leivän pöytään.
- Sinä olet nälkäisenä niin kamala. Syö nyt, ettet tiuski minulle koko iltaa, Lisa sanoi ja nappasi itselleenkin palan.
- Turha sinun on loukkaantua, Daniel sanoi kun istuutui syömään.
- Tiedätkö mitä? Raskaus on jokaisella naisella yksilöllistä. Se, että joku muu jaksaa häärätä kuuman lieden ääressä jokapäivä ei tarkoita sitä, että minä jaksaisin. Se, että jollain ei ole pahoinvointia ollenkaan ei tarkoita, ettei minulla saisi olla sitä, Lisa vuodatti.
 - Kyllä minä nyt sen käsitän, Daniel sanoi.
 - Käsitätköhän oikeasti? Minusta tuntuu ettet, Lisa sanoi huonovointisena.
- Minä menen nyt lepäämään jos sallit sen, Lisa sanoi ja nousi pöydästä.
- Älä ole ilkeä. Tietenkin jos sinulla on huono-olo sinä voit levätä, Daniel sanoi tyynesti.
 Vähän ajan päästä Danielkin ilmestyi yläkertaan ja kävi Lisan viereen pitkäkseen.
- Olen pahoillani jos loukkasin sinua. Sanon nälkäisenä mitä sylkisuuhun tuo, Daniel sanoi katuvana.
 - Ei se mitään. Mutta en halua, että ajattelet, että en tee laiskuuttani jotain. Minä voin oikeasti huonosti, Lisa vastasi.
- Anteeksi. Tule tänne, Daniel sanoi ja veti Lisan kainaloonsa ja silitteli tämän vatsakumpua.
***
 Lisan ollessa neljännellä kuulla Daniel rupesi innoissaan valmistamaan tulevalle lapselle huonekaluja.
 Daniel oli mielissään siitä vaikka heillä ei ollut paljon rahaa, hän osasi tehdä heidän pienokaiselleen juuri sellaisen kehdon kun hän itse halusi.
 Lisakin oli jo vähän piristynyt ja jaksoi laittaa uurastavalle miehelleen päivällistä.
***
 - Tulisitko yläkertaan hetkeksi? Daniel kysyi hevosen kanssa puuhailevalta vaimoltaan.
 Lisa katsoi Danielia kulmiensa alta oudoksuen.
 - Tein jotain pienokaiselle. Tule katsomaan, Daniel sanoi ja tunnusteli Lisan vatsaa.
 Häkeltyneenä Lisa käveli Danielin perässä yläkertaan ja katsoi suuammollaan kun näki kauniin puisen pinnasängyn.
 - Teitkö sinä tuon itse? Lisa kysyi ihastuneena.
- Kyllä. Pidätkö siitä? Daniel kysyi.
 Lisa kääntyi ja tarttui epäröiden Danielin hartioihin.
- Kyllä. Se on ihana, Lisa huokaisi.
- Hyvä, Daniel sanoi ja painoi suudelman Lisan huulille.
***
 Lisa oli nyt kuudennella kuulla raskaana.
Daniel kuuli talille kun Lisa huusi häntä paniikissa.
Lisalla oli kamalat kivut.
 - Istu alas. Minä käyn hakemassa apua. Älä liiku turhia, Daniel sanoi paniikissa Lisalle.
Lisa vaipui vuoteelle ja erotti hämärästi Danielin ääriviivat.
 Vähänajan päästä Lisa kuitenkin havahtui taas polttavaan kipuun.
Hänen päätään vihloi eikä hän nähnyt kunnolla, mutta kivun hän tunsi.
 Hän tunsi kamalia kouristuksia ennekuin vaipui taas tiedottomaan tilaan.
 - Missä hän on? Marjaana kysyi, joka oli toiminut kätilönä jo 45- vuotta.
- Yläkerrassa, Daniel vastasi.
 Sieltä he löysivät Lisan sikiöasennosta.
 - Yritä nousta ylös varovasti, Marjaana kehotti Lisaa.
 Lisan muistikuvat olivat hämäriä, mutta vanhanainen tunnusteli hänen vatsaansa ja sanoi, että se oli laskeutunut ja olisi pakko synnyttää nyt.
Paniikki valtasi Lisan.
- Eikö nyt ole liian aikaista? Lisa kysyi peloissaan.
- Meidän on yritettävä, vanha nainen sanoi.
  Muuta Lisa ei saanut sanottua kun uudet supistukset tekivät tulojaan.
 Seuraava muistikuva oli Danielista hänen viereltään.
- Koita jaksaa vielä, Daniel sanoi ja sipaisi Lisan poskea.
 - Minä jaksan mitä vain kunhan vauva selviää Lisa sopersi.
 Monta tuntia myöhemmin Daniel katsoi heikkoa vaimoaan, joka oli menettänyt tajuntansa synnytyksessä.
 - Koita jaksaa, Daniel kuiskasi pimeälle huoneelle.
Tunteja myöhemmin vakavan näköinen Marjaana tuli Danielin luokse.
- Olen pahoillani, Marjaana sanoi.

~

Anteeksi.. Osa oli vähän kiireellä suhastu.
Mutta lupaan, että seuraavaan osaan tulee jo maiseman muutoksia ainakin vähäsen :D Ainakin sitäseuraavaan osaan, mutta luulen, että jo ensi osaan. Olen jo nimittäin suunnitellut juonta vähän eteenpäin..

6 kommenttia:

  1. Voi ei Lisa. Kumpi oikein kuoli? Lisa vai vauva. Luulen kyllä että vauva. Niin surullista. Liian pienihän se olisi ollutkin. Ihan tippa tuli linssiin.

    VastaaPoista
  2. Oi ei... Nyt tapahtui jotain surullista... Juu, ymmärrän, tarina ei aina säästä meitä lukijoita. Mutta silti... ouch...

    VastaaPoista
  3. Nyyh, surullista. Vooi.. Ihan yllättäen tuli tuo suru. Aattelin silleen että juu se syntyy jne, mutta sitte yhtäkkiä voi ei mitä nyt. Semmonen surun hyökyaalto sitte tuli.. Tää on niin ihana tarina vaikka nyt vähän surullisempi onki! Osat on just sopivan mittasia ja niitä ilmestyy ihanan usein.

    VastaaPoista
  4. Kiitos ihanista kommenteista.

    Pahoittelen jo etukäteen, että seuraavan osan ilmestyminen saattaa venyä. Nimittäin itsekkin kuulin tänään todella huonoja uutisia. Voi olla, että teen uuden osan piankin, että saan ajatukset johonkin muualle, mutta tällä hetkellä olo on niin surkea, että tuntuu, ettei oikein ole fiilistä pelata.

    Mutta kiitos kommenteista <3 Jatkan kyllä.

    VastaaPoista
  5. Ohoh,
    Onpa täällä napsahtanut osia muutama sitten viime visiittini :D. Noh! Ainakin oli sunnuntailaiskottelulle kätevää täytettä täällä.

    Daniel onkin sitten kiitos isänsä ja Lisan isän, saanut itselleen pirttihirmun kesytettäväksi. Suloinen pari nämä kaksi silti ovat, Daniel omalla tavallaan tuntuu pitävän emännästään. Harvallapa on noin myrskyisää vaimoa paimennettavana. Melko varmaahan on että mitä hurjempi luonne on niin sitä syvempää rakkauskin tulee olemaan (eikö vaan? ;D).

    Osan lopetit kyllä moneen kysymysmerkkiin. Ikäviä tapahtumia ilmeisemminkin luvassa. Harvinaistahan tuo on, että tuommoisen tapahtuman varjoissa molemmat voisivat selvitä. Hirveästi kun ei tunnettu saati tiedetty lääketieteestä, saati että lääkäri ehtisi ajoissa yhtikäs mihinkään kun lapsi ennenaikaisena tulee.

    Jään odottelemaan jatkoa tarinallesi ihan mielenkiinnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanan pitkästä kommentista :)

      Tokihan se on selvää, että parilla on vahvoja tunteita toisiaan kohtaan kun ovat tunteneet lapsesta asti.

      Poista