tiistai 14. toukokuuta 2013

20. OSA

Daniel katseli kun hänen poikansa leikki innoissaan Grayn tekemillä leluilla. Hän ei ollut osannut edes ajatella, että sellainen pieni metallinen koira voisi tehdä pienen lapsen niin onnelliseksi. Daniel oli myös heidän vähäisistä varoistaan ostanut puuta ja tehnyt Leeville sen uuden vuoteen. Se oli aika iso, mutta eipä poika kasvaisi siitä ainakaan yli. Daniel mietti, että he ehkä joutuisivat myymään talonsa ja muuttamaan pienempään kun uusi vauva saapuisi taloon. Heidän talonsa oli hyvällä paikalla ja siitä saisi ison summan. Asia oli nyt vain valitettavasti niin, että Daniel joutui tekemään entistä enemmän töitä, että saisi vielä yhden lisäsuun ruokittua.
Leevi kun huomasi isänsä tämä taapersi tämän luo ja hinkui syliin.
- Tyliin, Leevi hoki ja kurotteli käsillään ylös.
Daniel nosti pojan ja pieni poika hymyili tälle leveästi.
- Tiedätkös, pian sinä saat tänne leikkikaverin, Daniel sanoi pojalle.
- En taho, Leevi sanoi suu mutrussa. Leevi ei halunnut, että kukaan tulisi viemään isän ja äidin huomiota hänestä.
- No mutta. Etkai sinä ole mustasukkainen? Sinä olet silti äidin ja isän rakas pieni poika, Daniel sanoi ja pörrötti pojan tukkaa.
- Eikö sinua väsytä vielä yhtään? Daniel sanoi ja hypytti poikaa ilmassa.
- Ei, Leevi vastasi silmät ilosta kirkkaina.
- Kait sinä voit sitten vielä vähän aikaa leikkiä, Daniel sanoi ja kutitti poikaa.
- Itä leikkii kantta, Leevi sanoi.
- Ei tällä kertaa, Daniel sanoi lempeästi ja laski pojan maahan.
- Hmph, poika hymähti, mutta kipitti sitten omille leluilleen.
Makuuhuoneeseen astuessaan Daniel näki ensimmäisenä vatsaansa silittelevän Lisan. Sitä katsellessaan hymyn kare nousi Danielin kasvoille.
- Potkiiko se? Daniel kysyi ja kaappasi vaimonsa suudelmaan.
Lisa punehtui pienesti ja hymyili leveästi Danielille.
Hymyillen toisilleen he kävelivät kylkikyljessä katsomaan pienokaistaan.
Leevi kun huomasi vanhempansa hän hymyili heille leveästi ja hihkaisi:
- Ätti!
Rakkauden tulvahtaessa Lisan läpi hän loi hempeän katseen mieheensä.
Daniel hymyili Lisalle ja laski kätensä tämän vatsalle.
- Sieltä tulee pian toinen samanlainen.
Varovasti Daniel auttoi Lisan kanssaan lattialle. Lisan maatessa Danielin sylissä Leevi taapersi heidän luokseen ja kävi myös makuulleen lattialle.
- Mikti ättällä on niin ito vatta? Leevi kysyi isältään.
- Äidillä on vauva mahassa, Daniel vastasi hymyillen.
Leevi katsoi vanhempiaan silmät suurina.
- Ei ole, Leevi sanoi sitten.
- On on. Tule koittamaan, Daniel sanoi ja laittoi poikansa käden Lisan vatsalle.
Leevin silmät pyöristyivät uudelleen kun hän tunsi pienen potkun äitinsä vatsalla.
Loppu illan Leevi makasi lattialla korva äitinsä vatsalla kunnes nukahti siihen.
***

- Minä menen nyt töhin. Pärjäätkö sinä täällä yksiksesi? Daniel kysyi Lisalta seuraavana aamuna.
- Pärjään, Lisa sanoi ja puristi hellasti Danielin toista kättä.
Syötettyään ja oltuaan ulkona Leevin kanssa oli aika Leevin mennä päiväunille. Lisa katsoi helpottuneena kun Leevi nukahti. Hiki valui Lisan otsalta ja hän tunsi itsensä tuskaiseksi.
Vaivalloisesti hän käveli alakertaan ja päätti mennä Danielin luokse.
Hili valui Lisan päästä tämän kävellessä. Hänellä oli ollut supistuksia koko aamun, mutta nyt ne vain yltyivät.
Huohottaen Lisa astui talliin sisään.
- Mikä nyt on? Daniel kysyi huolestuneena.
Lisa ei pystynyt heti vastaamaan kun tunsi kuinka uusi supistus teki tuloaan.
Daniel astui lähemmäksi ja ryhtyi silittelemään Lisan vatsaa.
- Tuntuuko sinusta, että minun pitäisi käydä hakemassa äitisi tänne? Daniel kysyi.
- Et sinä jouda nyt hakemaan ketään tänne, Lisa parahti ja lapsivedet pääsivät samaan aikaan.
Daniel säpsähti kun Lisan suusta pääsi parkaisu.
- Synnytys on käynnistynyt. Et sinä ehdi hakemaan apua, Lisa parkaisi paniikissa.
- Okei, okei. Rauhoitu. Me hoidamme tämän siis itse. Viime kerralla minä katsoin tarkasti miten se tapahtui, joten eiköhän tämä onnistu, Daniel sanoi ja meni Lisan vierelle, että tämä sai otettua tukea hänestä.
- Mennään sisälle, Daniel sanoi ja auttoi Lisaa kävelemään takaisin ulos tallista.
Sisälle päästyään Lisa ähkäisi kivusta.
- Mene tuohon maahan pitkällesi, Daniel sanoi paniikissa.
- Ai tuossa lattiallako minä synnytän? Lisa kysyi epäuskoisena.
- No pääsetkö sinä yläkertaan pedille? Daniel kysyi.
- No en! Lisa tiuskaisi ja asettui sitten lattialle.
Jälkeen päin Daniel saattoi vain ihmetellä miten oli onnistunut siinä.
Enimmäkseen Lisa oli huutanut hänelle, mutta kamalinta oli ollut katsoa kun Lisa itki kivusta.
- Kulta, kestä vielä vähän aikaa, Daniel oli koittanut kannustaa väsähtänyttä vaimoaan.
Ja sitten se hetki kun hän oli saanut pienen vauvan syliinsä ja kuullut tämän parkaisevan. Lisa oli hymyillyt hänelle ja laskenut väsyneenä päänsä takaisin maahan.

Pestyään ja kapaloituaan uuden pienokaisen Daniel käveli edelleen maassa makaavan Lisan luokse.
- Jaksatko nousta? Daniel kysyi ja Lisa pudisti vain päätään.
- Minä tulen kohta auttamaan, Daniel sanoi ja käveli vauva sylissään yläkertaan.
Yläkertaan päästyään Leevi tuijotti hämmentyneenä isäänsä ja tämän sylissä makaavaa vauvaa. Tunteja sitten Leevi oli itse kömpinyt vuoteestaan alas ja ihmetellyt kun ketään ei tullut hänen luokseen.
- Sinä olet nyt isoveli, Daniel sanoi pojalleen.
Leevi vain katsoi kummastuneena isäänsä.
- Isä tulee kohta takaisin, Daniel sanoi ja katsoi pientä poikaansa.
Hänestä oli uskomatonta, että Lisa oli synnyttänyt hänelle jälleen pojan.
Varovaisesti hän laski pienokaisen Leevin vanhaan vuoteeseen. Vuoteeseen jonka hän oli alunperin tehnyt heidän ensimmäiselle lapselleen, joka ei ollut koskaan päässyt siihen nukkumaan.
Alakerrassa Daniel koppasi väsyneen Lisan syliinsä.
- Nyt sinä pääset nukkumaan, Daniel kuiskasi ja Lisa rutisti tätä vähäisillä voimillaan.
- Rakas, sinä synnytit meille taas pojan, Daniel sanoi lempeästi.
- Pojan, Lisa sanoi onnellisena ja painoi poskensa Danielin poskea vasten.
Yläkerrassa Daniel auttoi Lisaa pukeutumaan yöasuun ja peitteli tämän vuoteeseen.
Onnellisena Daniel meni katsomaan lasten huoneeseen molempia poikiaan.
- Onko sinulla jo kamala nälkä? Daniel kysyi Leeviltä.
Leevi nyökkäsi vaisusti.
- Kohta saat ruokaa, Daniel sanoi ja hymyili vanhemmalle pojalleen.
- Tuossa on sinun pikkuveljesi, Daniel sanoi ja näytti Leeville.
Leevi vain katsoi hämmentyneenä pientä vauvaa.

 ~



6 kommenttia:

  1. Onneksi kaikki meni hyvin vaikka Daniel joutuikin olemaan kätilönä. Hetken jo luulin että Lisa ei selviäisi hengissä kun eivät saaneet ketään avuksi mutta onneksi niin ei käynyt. Ihana perhe. Jospa se Leevikin sopeutuu pikkuveljeensä.

    VastaaPoista
  2. Tännehhän oli tupsahtanut aimo kasa osia. Ihanaa vain <3 Daniel ja Lisa ovat kovin suloisia, eivät enää ole mitenkään jäykkiä ja sellaisia. Poset käy hyvin tarinaan, etkä käytä niitä liikaa. Leevistä kyllä näkee kenen poika on. :D Ja mahdottoman suloinenkin pikkuinen on.

    Jatkoa odotellessa. :)

    Ps. Fazereilla uutta osaa

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista :)

    En mä raaski Lisaa tapaa... Voi, se olisi liian traagista :O

    Käyn kurkkaamassa osasi Arya :)

    VastaaPoista
  4. Oooh poset ovat tulleet mukaan tarinaan! En edes alkuun tajunnut näiden puuttumista, mutta nyt sen huomasin. Liekö dramaattisella synnytyskohtauksella osuutta asiaan. Ja tämän nimenomaisen kohtauksen olit kyllä saanut erittäin tunnelmallisesti kuvattua. Pidin kovasti.

    Osassa muutenkin Danielin huolenpito vaimostaan oli ihanaa luettavaa ja koskettavaa. Hitaasti mutta varmastihan se mies murtui ja antautui Lisan rakkaudella. Ja niin taisi Lisakin tehdä.
    Raskauksien kova koettelemus on kyllä nuoresta Lisasta rakentanut entistäkin vahvemman naisen, ja mielelläni odotankin, että millainen äiti naisesta kuoriutuu...Varsinkin kun lapset vähän kasvavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin niin innoissani kun sain viimein ton poseplayerin ladattua. Mulla oli aika paljon hankaluuksia edellisillä kerroilla sen asentamisessa, mutta nyt sen sain! :))

      Kiitos kommentista :)

      Poista