17.OSA

 Lisa oli hieman näreissään. Päivä toisensa jälkeen hän joutui istumaan Danielin seurana tallissa. Mies ei suostunut päästämään häntä hetkeksikään silmistään. Heidän välillään ollut luottamus oli tipotiessään. Vaikka Lisa kuinka yritti vakuuttaa, ettei lähtisi, mies vain pudisti aina päätään ja raahasi hänet talliin mukaan.

 Tympääntyneenä Lisa katseli kun Daniel loi veistosta jollekkin rikkaalle, joka ei edes maksanut tarpeeksi.

- Kauanko aiot vielä tehdä sitä? Lisa marisi.

- Tässä kestää vielä. Tällä me saamme leipää pöytään, joten älä valita, Daniel murahti työnsä lomasta.

 - Enkö voisi mennä laittamaan vaikka ruokaa? Lisa kysyi varovasti.

- Et. Mene nyt vain nätisti istumaan tuonne, Daniel komensi ja Lisa alistui masentuneena miehensä tahtoon. 

Lisa kyllä tiesi, että oli itse aiheuttanut tämän. Ei Daniel ennen ollut tuollainen. Nyt tuntui kun Daniel aikoisi kerralla tehdä selväksi kuka määräsi kaapin paikan kotona. Ennen Lisalla olisi ollut siihen paljonkin sanottavaa, mutta nyt hän ei kehdannut sanoa Danielille vastaan. Nyt hän oli täysin Danielin varassa kun oli raskaana.

***

 Seuraavana aamuna Lisa oli pujahtanut ulos vielä Danielin nukkuessa. Hänestä oli ihana kuunnella lintujen laulua ja upottaa varpaat ranta hiekkaan. Tämä raskaus oli helpompi kuin edellinen, mutta ei häntä sentään kaikelta säästetty.  Lisa voihkaisi kivusta ja antoi ylen pihalla.

 Samassa hän kuuli kun Daniel juoksi hänen vierelleen.

 - Lisa mikä on? Etkö voi hyvin? Daniel kysyi huolestuneena ja unohti kasaamansa viileän kuoren.

 - Ei mitään hätää. Aamupahoinvointia vain, Lisa sanoi rauhallisesti.

- Et saisi tulla yksin ulos. Sinun olisi pitänyt herättää minut niinkuin me sovimme, Daniel sanoi.

- Daniel. Sinun on pakko luottaa minuun edes vähäsen. Saamme lapsen, et voi juosta rinnallani koko loppu elämäämme. Sinun on annettava minun hengittää, Lisa huokaisi.

- Sinun pitäisi levätä, tule mennään sisään, Daniel sanoi ja sivuutti täysin Lisan puheet.

 - Lisa minä yritän koko ajan korjata suhdettamme, mutta sinun pitää antaa minulle aikaa. Luottamuksen rakentaminen ei tapahdu hetkessä.

- Tiedän, Lisa vastasi vaimeasti.

 - Minulla on nälkä. Mennään syömään, Lisa ilmoitti ja nousi sohvalta.

 - Daniel, minä haluan lapselle turvallisen ilmapiirin. En halua, että lapsi luulee, että me vihaamme toisiamme, Lisa selitti pöydässä.

Daniel ei vastannut hetkeen mitään, jatkoi vain syömistään.

Vasta kun he nousivat pöydästä Daniel aloitti.

- Lisa, minä en todellakaan vihaa sinua. Mutta niinkuin sanoin anna minulle aikaa. Sinä aiheutit minulle paljon huolta ja tuskaa. Ja anna minä tiskaan. Sinun pitää levätä, Daniel sanoi ja meni hakemaan Lisankin kädestä lautasen.

***

Lisan ollessa aivan viimeisillään Daniel oli suonut Lisalle vähän omaa tilaa ja tämä sai maalata yksikseen yläkerrassa. Lisa tunsi jatkuvasti kun pienokainen potki vatsassa ja se sai hänet hymyilemään.

 - Voisit levätä välillä, Daniel sanoi kun ilmestyi Lisan selän taakse.

- Ihan kohta, Lisa vastasi ja jatkoi maalaamistaan.

 - Ei kun nyt, Daniel sanoi ja pyöräytti Lisan ympäri ja tunnusteli tämän vatsaa.

 Lisa katsoi hämmentyneenä Danielia tämän yllättävästä hellyyden osoituksesta. Hormonit ottivat hänestä vallan ja pusersivat kyyneleet hänen silmiinsä.

 - No mikä sinulle tuli? Ei mitään hätää, kaikki menee varmasti hyvin tällä kertaa, Daniel sanoi hämmentyneenä.

Danielin lempeistä sanoista Lisaltä pääsi kunnon nyyhkäys.

Daniel katsoi Lisaa neuvottomana.

- Taidat olla väsynyt, Daniel sanoi ja tarttui Lisaa hartoista ja silitteli vähän aikaa.

 Kyynelien vielä virratessa Daniel käänsi Lisan itseensä päin.

- Tällä kertaa minä pidän sinusta huolen. Lupaan sen. Mennään nyt vähän pitkäkseen jooko? Daniel sanoi itkuiselle Lisalle.

 Lisa nyökkäsi ja Daniel siirtyi omalle puolelle sänkyä Lisan kävellessä hitaasti vuoteelle.

 Lisa istahti vuoteelle ja pyyhkäisi nolona kyyneleet silmistään. Pitikö hänen nyt pillittämään ruveta?

 - Onko sinun jotenkin huono olla? Daniel kysyi huolissaan Lisalta.

 - Ei. Minun on ihan hyvä olla, Lisa vastasi nolona Danielille.

 - Lisa meillä on nyt vähän aikaa ollut vaikeaa, mutta uskon, että kaikki lähtee menemään vielä hyvin, Daniel sanoi.

 Lisa hymyili pienesti Danielille ja voihkaisi.

- Mitä nyt? Daniel kysyi silmät huolesta pyöreinä.

- Supistuksia, Lisa voihkaisi taas uuden tullessa.

- Lähdetään naapuriin. Vauva varmaan haluaa maailmaan, Daniel sanoi ja nousi nopeasti sängystä ja auttoi Lisankin ylös.

 - Kestätkö tuon mäen ylös asti? Daniel kysyi huolissaan Lisan voinnista.

 Lisa nyökkäsi tuskissaan ja Daniel tarttui tätä rohkaisevasti kädestä.

***

 Seuraavana iltana he saapuivat kotiin terveen poikavauvan kanssa.

- Lisa, laita poika nukkumaan ja mene lepäämään, Daniel sanoi painokkaasti.

 - En halua laskea häntä pois sylistäni, Lisa sanoi ja silitteli pientä lastansa.

 - Lisa. Sinun täytyy mennä lepäämään. Anna poika vaikka minulle, Daniel sanoi lempeästi.

 Lisa katseli vielä hetken lastansa ennenkuin uskalsi laskea tämän pinnasänkyynsä.

- Nuku hyvin rakkaani, Lisa kuiskasi ja muiskautti suukon pojalle.

Suruissaan ja hieman väsyneenäkin Lisa meni ja puki yöasun yllensä.

 - Kyllä sinulla on vielä aikaa olla hänen kanssaan, Daniel sanoi lempeäsi murjottavalle Lisalle.

 - Kiitos kun synnytit minulle pojan, Daniel sanoi kun siirtyi Lisan viereen vuoteelle.

 - Minä rakastan sinua, Lisan suusta tipahti kun Daniel katsoi häneen.

 - Mitä? Daniel kysyi silmät suurina ja kaatoi Lisan selälleen.

Lisa pudisteli nolona päätään kun Daniel katsoi häntä tiivisti silmiin.

- Eikun mitä sinä juuri sanoit? Daniel tivasi.

 - Että rakastan sinua, Lisa sanoi posket hohtaen.

Danielin silmät kirkastuivat ja tämä laskeutui antamaan suudelman Lisalle.

 Lisan sydän pamppaili epätasaisesti kun Daniel veti hänet syliinsä.

- Minäkin rakastan sinua. Olen rakastanut jo kauan, Daniel tunnusti ja suuteli vaimoaan.

 Lisan nukahdettua Daniel hiippaili viimein katsomaan rauhassa poikaansa.

 - Olet sinä kyllä suloinen, Daniel leperteli pojalleen.

 - Sinä teit äidin ja isän niin onnelliseksi, ettet edes tiedä sitä.

- Ja sinä toit äidin takaisin kotiin ja siitä saan kiittää sinua, Daniel sanoi tunteiden vallassa.

~

Anteeksi jos löytyy kirjoitusvirheitä, mutta olen väsynyt. Olen itseasiassa menossa just nukkumaan, mutta väsäsin teille uuden osan koska seuraavan ilmestyminen saattaa kestää kauemmin kuin yleensä.