keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

5.OSA

Oli varhainen aamu ja lapset vielä nukkuivat Donneyjen talossa.
Gray avasi hiljaa lastenhuoneen oven ja astui sisään.
-Julius. Heräähän nyt, Gray sanoi hiljaa, ettei Lisa joka nukkui huoneen toisessa päässä heräisi.
Julius käänsi vain selkänsä Graylle.
-Julius, Gray sanoi hieman napakammin.
-Isä, mene pois, Julius murahti puoliksi unesta.
-Nouse nyt, Gray komensi ja Julius nousi väsyneenä ylös.
-Miksi minun täytyy herätä näin aikaisin? Julius valitti ja katsoi kateellisena nukkuvaa siskoaan.
-Siksi, että meidän täytyy lähteä kalaan, Gray vastasi.
-Miksi? Miksen voi jäädä kotiin äitin kanssa? Julius valitti.
-Menemme kalaan, jotta saisimme jotain ruokaa tänään. Ja siksi, että on miesten työ hankkia ruoka pöytään, Gray valisti.
Juliuksen laitettua vaatteet päälle he siirtyivät aamupalalle. Candy oli keittänyt heille kaurapuuroa.
-Äiti enkö voi jäädä tänään kanssasi kotiin? Julius kysyi syötyään.
-En minä jää kotiin tänään. Minulla ja Lisalla on muita menoja, Candy vain vastasi ja Julius nyrpisti naamaansa.
Grayn ja Juliuksen lähdettyä Candy siivosi vielä pöydän ja tiskasi tiskit.
Sen jälkeen Candy meni herättelemään Lisaa.
-Lisa, olisi aika nousta.
Lisa nousi paljon ripeämmin kun veljensä aikaisemmin aamulla.
-Heräsikö Julius muka ennen minua? Lisa ihmetteli äidilleen.
-Isä ja Julius lähtivät kalaan, Candy kertoi.
-Mutta äiti, minä olisin halunnut mukaan Miksi Julius vain pääsee?
-Juliuksen täytyy ottaa oppia isästä. Sinä tulet minun mukaani, Candy vastasi.
-Ihan mälsää. Julius voisi joskus tulla sinun mukaasi, Lisa sanoi happamana.
-Petaahan nyt petisi, Candy tyytyi vain sanomaan.
Candy vilkaisi huoneen toiselle laidalle ja huomasi, että Juliuskenkin peti oli siellä petaamattomana.
-Miksei Julius petaa omaa sänkyänsä? Lisa kysyi myrtsinä.
-Kyllä hänenkin pitäisi, Candy vastasi Lisalle.
Sitten Candy laittoi Lisalle hiukset ja siirtyi muiden töiden pariin.
Vähän ajan päästä Lisa käveli tyytymättömänä äitinsä luokse.
-Äiti, Lisa parahti.
-No mitä kultaseni? Candy kysyi.
-Minä en voi pitää näin hiuksiani! Lisa ilmoitti.
-Mikset muka? Candy ihmetteli.
-Minulla on liian isot korvat. Ne näkyvät liian hyvin näin, Lisa selitti.
-Höpö höpö. Mistä olet saanut tuollaista päähäsi? Candy kysyi ihmetellen.
-Julius ja muut kylän pojat sanoivat niin, Lisa kertoi.
-Pojat nyt sanovat vaikka mitä. Sinulla on kauniit korvat, Candy sanoi.
-Eikä, Lisa kielsi. 
-Silloin kun minä olin sinun ikäisesi isäsi sanoi, että pisamani ovat rumia. Mutta nyt hän varmasti rakastaa niitäkin. Pikkupojat ovat sellaisia, Candy kertoi.
-Sanoiko isä todella niin? Lisa nyyhkäisi.
-Kyllä ja minä itkin monta päivää, Candy vastasi ja halasi tytärtään.
Myöhemmin päivällä Candy ja Lisa lähtivät auttamaan kyläjuhlien järjestämisessä.
Perille päästyään Candy jäi heti suustansa kiinni erään ystävänsä kanssa.
Äitinsä hölöttäessä vieressä Lisa katseli uteliaana ympärilleen. Hän ei ollut ikinä ennen päässyt äitinsä mukaan tänne.
Lisan silmät osuivat maailman kauneimpaan mekkoon. 
Vielä jonain päivänä hän pukeutuisi tuollaiseen, eikä samallaiseen vaatimattomaan rääsyyn kun hänen äitinsä.
Samaan aikaan toisaalla Julius kiukutteli isälleen.
-Minulla on tylsää. Lähdetään kotiin.
-Nouse ylös ja hae onkesi. Ei se aika siitä kulu, että istut ja valitat siinä! Gray murahti.
Vastahakoisesti Julius haki vapansa ja heitti sen veteen.
-En tiedä mitään tylsempää kuin tämä, Julius tokaisi.
-Älä valita koko ajan. Jonain päivänä sinunkin pitää hankkia elatus perheellesi ja nyt sinun on hyvä harjoitella sitä, Gray sanoi.
-Minä en mene koskaan naimisiin, joten minun ei tarvitse elättää yhtään ketään, Julius vastasi pontevana.
-Ikävä kertoa poika, mutta kyllä sinä tulet menemään naimisiin vielä, Gray sanoi naurahtaen.
-En varmana! Julius huudahti.
-Valitan. Sinulla ei ole sanomista siihen, Gray vastasi ja pörrötti poikansa hiuksia.
Aurinkon laskiessa Lisa oli joutunut ensimmäistä kertaa elämässään harjoittelemaan heinäpaalun kokoamista.
Minun mielestäni tämä olisi sitä miesten hommaa, Lisa pohti ja oli kateellinen veljellensä joka sai olla isän  kanssa kalassa.
-Lähdettäisiinkö takaisin kotiin? Candy kysyi tähtien ilmesyttyä taivaalle.
-Joo, Lisa vastasi.
-Pääsenkö minä tänä vuonna mukaan kyläjuhliin? Lisa kysyi toiveikkaana.
-Et vielä kultaseni, Candy vastasi iloisena siitä.
-Miksen? Lisa ihmetteli.
-Sinä olet vielä vähän liian pieni niihin juhliin, Candy kertoi.
-Miten niin, pääseekö Julius? Lisa kysyi harmissaan.
-Juliuskaan ei ole vielä tarpeeksi vanha niihin. Niissä juhlissa tytöt toivovat löytävänsä puolison itselleen, Candy kertoi.
-Sitten en haluaisikaan niihin juhliin. Niissä juhlissako sinä päätit mennä isän kanssa naimisiin? Lisa kysyi kiinnostuneena.
Candy punastui hieman muistolle.
-Vähän sinne päin, Candy vain vastasi.
Kotiin päästyään Candy rupesi valmistamaan illallista Grayn ja Juliuksen tuomasta kalasta.
Pitkästä aikaan he saisivat kunnon kalasoppaa.
-Lisa, menehän pesulle. Kysy onko isä laittanut veden valmiiksi, Candy huusi lieden äärestä.
Gray koitti vielä muiden toimien lisäksi saada heidänkin puutarhansa kasvamaan, mutta tähän mennessä se ei vielä oiken tuottanut toivottua tulosta.
Lisa pinkaisi pihalla juoksuun. Hän inhosi käydä peseytymässä iltaisin. Äiti olisi saanut tulla mukaan.
-Onko vesi valmiina? Lisa huusi juostessaan.
-On, Gray vastasi.
Lisa astui peloissaan ulkorakennukseen ja sytytti tulet äkkiä.
Lisasta oli mukava laskeutua paljuun päivän töiden jälkeen.
Candy oli jos syömässä kun muu perhe sai vihoin askareensa valmiiksi.
-Anteeksi, minulla oli kamala nälkä, Candy sanoi nolona.
-Ei se mitään, Gray hymyili lempeästi.
-Isä, koska minä voin tulla mukaasi kalaan? Lisa kysyi ruokapöydässä.
- Kait sinä seuraavalla kerralla voisit, Gray myöntyi kun tyttö joka ilta intti samaa asiaa.
-Voisit mennä jo sänkyyn kun olet syönyt, Candy sanoi Lisalle joka nousi pöydästä.
-Entäs Julius? Lisa kysyi katkerana.
-Julius tulee kohta perästä, Gray vastasi ennenkuin Candy ehti sanoa mitään.
-Hyvää yötä sitten, Lisa sanoi harmissaan, kun Julius sai aina valvoa vähän pidempään.
-Sinäkin menet kyllä pesulle ennen nukkumaan menoa, Candy ilmoitti.
-Onko pakko? Julius valitti.
-On, Candy vastasi.
Kylvyssä Julius mietti, että oli epäreilua kun he olivat köyhempiä kuin toiset. He saivat tehdä paljon enemmän töitä kuin toiset.
Viimein kun lapset oli saatu nukkumaan Candy ja Graykin pääsivät vuoteeseen.
-Olen ihan poikki, Candy haukotteli.
Gray virnisti ja veti Candyn lähemmäs suudellakseen tätä.
-Ei nyt kulta, Candy sanoi väsyneenä.
-Ei sitten, Gray irvisti leikkisästi.
-Oletko huomannut, että Julius on kamala valittamaan? Gray kysyi.
-Olen kyllä, Candy vastasi taas haukotellen.
-Asialle pitäisi tehdä jotain, Gray pohti ääneen.
-Se kuuluu tuohon ikään, Candy vastasi.
-Ja pyh. Poika on laiska kuin mikä, Gray sanoi.
-Jaaha, Candy sanoi ja kurottautui puhaltamaan Grayn puoleisen kynttilän, että saisi nukkua vihdoin.

~

3 kommenttia:

  1. Taitaa lapsilla mennä sukupuoliroolit nurinkurin. Suloisia. Perhe vaikuttaa suht onnelliselta vaikka köyhiä ovatkin, mitä nyt lapset valittaa. Oikein ihana osa.

    VastaaPoista
  2. Voi tämä onkin kiva tarina. Mukavaa vaihtelua lukea toiseen aikaan sijoittuvaa tarinaa. Candy ja Gray ovat suloinen pari, ihanaa kun he löysivät toisensa alun hankaluuksien jälkeen. :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos molemmille kommentista:)
    Itsestänikin on välillä mukava tehdä eriaikaan sijoittuvaa tarinaa! Mielikuvitukseni oikein lentää!

    VastaaPoista