sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

4.OSA

 Viikko sen jälkeen kun Lisa oli syntynyt Grayn oli palattava takaisin rintamalle. Gray oli ennen lähtöään varmistanut, että pärjisimme. Hän teki pientä pintaremonttia taloomme ja hakkasi polttopuut valmiiksi. 
 Ikävöin joka päivä Graytä. Synnytys oli ollut kamala, mutta selvisin siitä. En voi ikinä unohtaa miten Gray auttoi pienokaisemme maailmaan.
 Julius oli kasvanut paljon. Hänen puheestaan sai jo melko hyvin selvää. Hänestä oli vain tullut kovin itsepäinen siskonsa synnyttyä. Olihan se ymmärrettävää. Pieni Lisa vei paljon aikaa ja voimiani.
Laskin Lisan hetkeksi Juliuksen sänkyyn, että voisin ruokkia tässä välissä Juliuksen.
 -No niin. Olisiko se sinun ruoka-aikasi? Kysyn ja nostan pojan syliini.
-Ei, Julius vastaa pikkuruisella äänellään.
 -Taitaa se olla, vastaan ja katsahdan vielä Lisaan ja lähden keittiön suuntaan.
 -Älä rimpuile, sanon Juliukselle, joka ei meinaa suostua syöttötuoliin.
 Lasken kaurapuuro lautasen Juliuksen eteen, mutta poika mutristaa suutaan ja huutaa yök.
-En syö! Julius huutaa ja työntää lautasen lattialle.
-Julius! Ruokaa ei sovi haaskata noin. Tuhma, hyvin tuhma olet, sanon napakasti pienelle itsepäiselle pojalle.
 Nostan napakasti uhmakkaan pojan syliini.
 Katson Juliusta suoraan silmiin.
-Noin et tee enää koskaan. Onko selvä?
-Ei, Julius vastaa itsepäsisesti.
-Sinun täytyy totella. Jos heittelet ruokia lattialle jäät pian nälkäiseksi, sanon ja lasken Juliuksen lattialle.
 Väsyneenä korjaan lautasen palaset lattialta ja menen hakemaan sienen millä putsata lian.
Hankaan vimmatusti jämähtänyttä kaurapuuroa tuolista. Kyllä minä mielelläni tekisin kunnon ruokaa jos meillä olisi aineksia sellaiseen. 
 -Nyt Julius huoneeseen, sanon jämäkästi.
-Tyhmä, Julius puhahtaa.
-Noin et puhu äidille. Nyt heti! Sanon ja marssin Juliuksen huoneeseen.
 Julius tulee perässäni huoneeseen kun käyn hakemassa Lisan.
 -Äiti käy viemässä siskon omaan sänkyyn. Sillä aikaa sinä mietit käytöstäsi, sanon ja laitan oven kiinni.
 Imetettyäni Lisan lasken hänet kehtoon ja laulan tuutilaulun.
Kun palaan Juliuksen luo löydän hänet huutamasta kurkkusuorana.
-Tyhmää! Äiti on ihan tyhmää!
 -Julius, lopeta jo, sanon ja kaappaan huutavan pojan syliini.
 Koitan tyynnytellä poikaa, mutta Julius jatkaa vain huutoa yhä kovemmin.
-Sinun taitaakin olla parasta mennä nukkumaan kun olet noin väsynyt, sanon ja Julius potkaisee minua pienellä jalallaan.
 -Haluaa isään tänne! Julius komentaa silmät kosteina.
-Isä ei nyt ole täällä, huokaisen.
-Laita silmät kiinni ja yritä nukahtaa, sanon ja painan suukon pojan päälaelle.
Kaksi vuotta myöhemmin

Vuodet vierähtivät ja Gray oli edelleenkin poissa. Pari kirjettä olin saanut Grayltä missä hän ilmoitti olevansa hengissä. Olin laittamassa Lisaa päiväunille kun kuulin ulko-oven kolahtavan.
 -Julius! Olen sanonut, ettet saa mennä yksin ulos, huusin oviaukosta.
 Mutta ovella ei todellakaan ollut Julius. Ei, täysin uudistunut Gray hymyili minulle leveästi kun tuijotin eteeni hämmästyneenä.
 Tällä kertaa en jähmettynyt paikalleni vaan juoksin kyyneleiden valuessa Grayn syliin.
-Olet elossa, kuiskasin ja annoin kyyneleiden valua pitkin poskiani.
 -Niin olen. Se on ohi nyt, Gray sanoi ja pujotti sormensa hiuksiini.
 Gray työnsi päätäni lähemmäs ja suuteli minua.
-Ethän unohtanut minua? 
 -Kuinka voisin? vastaan ja katson Graytä suoraan silmiin.
 -Hyvä. Sillä nyt voimme alkaa elää oikeaa perhe-elämää, Gray sanoo hymyillen.
Meidän katsellessamme toisiamme Julius pinkaisee nopeaan juoksuun kun tunnistaa isän. Siitä on aikaa, mutta Julius ei ole unohtanut.
 -No hei, Gray sanoo lemeästi kun Julius kärttää syliin.
-Oletpas sinä jo iso, Gray sanoo pojalle, joka hymyilee leveästi.
 -Oletko ollut kiltisti? Gray kysyy ja kutittaa kikattelevaa poikaa.
-Joo, Julius vastaa kikatuksen lomasta.
 -Missäs se kaikkein pienin on? Gray kysyy sitten.
-Nukkumassa. Tule, vastaan ja näytän, että molempien pitää olla hiljaa.
 Gray jähmettyy kun näkee pienen tyttönsä nukkuvan. Hänen pieni vauvansa on kasvanut niin kovasti.
 -Menen laittamaan meille ruokaa, sanon kun vaistoan, että Gray tarvitsee omaa aikaa.
Gray nyökkää ja laskee Juliuksen maahan.
Gray katselee tuhisevaa tytärtään. Olinko minä tosiaan näin kauan poissa?
 Grayn miettiessä Lisa rupeaa heräilemään ja katselee ihmeissään vierasta miestä.
-Huomenta pienokainen, Gray sanoo ja nostaa tytön syliin.
 Mutta heti sillä hetkellä Lisa parahtaa kamalaan itkuun.
 -No älä itke. Minä olen sinun isäsi, Gray sanoo hätääntyneenä, mutta tyttö vain huutaa.
 Gray koittaa tyynnytellä tytärtään, mutta se ei tuota oikeanlaista tulosta.
 Kävelen nopeasti lasten huoneeseen kun kuulen Lisan itkun. Taidan arvata mitä on tapahtunut.
Gray ojentaa Lisan sanaakaan sanomatta syliini.
-Ei mitään hätää kulta, sanon ja silitän Lisaa.
 -Älä näytä noin kauhistuneelta. Lisa ei muista sinua, kuinka voisikaan. Olet viimeksi ollut täällä kun hän syntyi, sanon Graylle.
 -Niin. Anteeksi minä en ajatellut, Gray vastaa masentuneena.
-Älä näytä noin masentuneelta. Ei mene kuin vähän aikaa kun teistä tulee yhtä läheisiä, sanon Graylle.
-Lisa, hän on isäsi, sanon rauhoittuneelle tytölle.
-Menisitkö sinä hetkeksi isän syliin? kysyn ujostelevalta tytöltä ja tämä nyökkää pienesti ja Gray näyttää maailman onnellisimmalta.
 Illalla kun olemme laittaneet lapset nukkumaan Gray tuo minut pihalle.
Gray siirtää pari karannutta suortuvaani korvantaakseni ja katsoo minuun.
 -Candy, minä rakastan sinua todella. Uskon, että meistä voi tulla vielä onnellisia.
 Katson Grayhin silmät säihkyen.
-Rakastat? kysyn sydän täynnä toivoa.
-Niin, hyvin paljon, Gray hymyilee.
-Minäkin rakastan sinua, kuiskaan.
 Sitten Gray painaa hellän suukon huulilleni.

 ~

3 kommenttia:

  1. Whii, Gray tuli elossa takaisin, ihana tuo loppukohtaus, tui:3

    VastaaPoista
  2. Ihanaa kun Gray selvisi hengissä ja tuli viimein takaisin kotiin. Tuo Juliuksen kiukuttelu on niin tuttua, osasin kyllä hyvin samaistua Candyyn.
    Tää on kyllä tosi ihana tarina ja toivottavasti tää jatkuu yhtä pitkälle kuin Family Whitekin.
    Oikein suloinen perhe.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista :)
    Enhän mä nyt Graytä vois tappaa :ooo
    Yritän jatkaa tätä yhtä pitkälle! Siihen menee kyl aikaa :D

    VastaaPoista