sunnuntai 8. syyskuuta 2013

33.OSA

Lisan kiiruhtaessa Nennan luo, muut vain tuijottivat eteensä osaamatta tehdä mitään.
- Herääppäs nyt, Lisa sanoi Nennalle, joka oli jo pikku hiljaa virkoamassa.
- Mitä tapahtui? Nenna kysyi hämillään ja nousi ylös Lisan avustuksella.
- Sinä pyörryit. Tule, sinun pitää mennä nyt lepäämään.
- Minä en ole kyllä ikinä ennen pyörtynyt, Nenna virkkoi istahtaessaan sängylle.
- Kerta se on ensimmäinenkin.
- Ehkä minulla on korsetti vähän liian tiukalla niin, etten saanut henkeä?
- No onko se? Pitäisikö löysätä?
- No ei se oikeastaan siltä tunnu.
- Lepää sitten hetki ja vaihda jotain mukavampaa päälle, Lisa sanoi ja poistui huoneesta.

***

Viikko kului ja Nenna tunsi ajoittain itsensä kovinkin väsyneeksi. Niinpä hän eräänä kauniina päivänä päätti lähteä kävelylle, että saisi vähän raitista ilmaa. Pari tuntia kuljeskeltuaan hän päätyi rannalle missä ei ollut ikinä ollut vaikka oli asunut kaupungissa aina.
Rannalla oli kaunis vihkipaikka ja sitä Nenna ihasteli pitkään.
Nenna meni lähemmäs vihkikaarta ja kosketti sitä varovasti.
Hän ei ollut koskaan saanut häitä, eikä tulisi koskaan niitä saamaankaan. Oikeastaan hän ei ollut saanut mitään mistä oli joskus haaveillut. Paitsi sen, että pääsisi Leevin kanssa naimisiin. Mutta sehän ei merkinnyt mitään. Hehän asuivat eri osoitteissakin.
Voi kuinka surullinen hän olikaan. Silti, vaikka Leevi nyt tulisikin takaisin hän kyllä potkaisisi tätä persuksiin ja lähettäisi matkoihinsa. Olisiko Kaarlokaan ikinä voinut tehdä häntä näin onnettomaksi?
Ei, koska hänellä ei ollut tunteita tätä kohtaan, mutta Leeviä hän rakasti. Se teki kaikesta niin paljon mutkikkaampaa.
- Nenna?
Nenna säpsähti kun kuuli nimensä lausuttavan.
 Nenna havaitsi Lenitan ja asteli tämän luokse. He olivat joskus olleet hyviä ystäviä, mutta sitten kaikki oli jotenkin jäänyt.
- Olet tullut takaisin. Mukava nähdä sinua taas, Lenita sanoi ystävällisesti.
- Sinuakin on mukava nähdä taas. Siitä on pitkä aika. Anteeksi, etten ole pitänyt yhteyttä, Nenna huokaisi.
- Ei se mitään. Mitä sinulle ja Leeville kuuluu? Lenita kysyi ja hämmästyi kun Nennan olemus muuttui synkäksi vaikka synkältä se oli jo näyttänyt kun hän saapui paikalle.
- Minä palasin yksin. Leevi jäi Barnacle Bayhin, Nenna vastasi ja enempää hänen ei tarvinut selittää. Lenita kyllä ymmärsi mitä Nenna tarkoitti.
- Vai niin siintä sitten kävi. Olen pahoillani puolestasi. Ihan oikeasti.
- Kiitos. Kyllä minä tiedän, että sinä tarkoitat sitä mitä sanot.
- Mutta mitä sinulle kuuluu? Nenna jatkoi.
- Minä ilmoitin isälle eilen, että en aio mennä naimisiin Dominiquen kanssa. Minä menen Peterin kanssa naimisiin. Isä ei voi tehdä asialle mitään, koska Peterillä on rahaa ja hyvä maine, joten minua ei haittaa vaikka hän heittäisi minut ulos kotoa, Lenita kertoi.
- Ohhoh. Mitäs isäsi vastasi? 
-Hän lähti kylän kapakkaan enkä ole häntä sen jälkeen nähnyt, Lenita naurahti.
- Onneksi sinulla on vaihtoehtoja. Minulla ei silloin ollut. Lopulta isä laittoi minut valitsemaan Leevin ja Kaarlon väliltä. Se oli silloin jotenkin todella noloa. En halunnut Kaarloa, mutta minua hävetti Leevin kuullen valita hänet, Nenna kertoi Lenitalle.
- Mutta miten isäsi yht' äkkiä antoi sinun mennä Leevin kanssa naimisiin? Lenita ihmetteli, koska tiesi millainen Nennan isä oli. Tämä kun juopotteli usein hänen isänsä kanssa.
- Leevi tuli tekemään vaihtokaupat. Hän antoi isälle hevosen, että saisi minut! 
- Pyysikö Leevi isältäsi sinun kättäsi?
- Jos sen nyt noin voi ilmaista niin kyllä, mutta se ei ollut mitenkään romanttista.
Pitkään juteltuaan aurinko alkoi laskea ja Nenna hyvästeli ystävänsä ja suunnisti kotia kohti.
Kotipihaan päästyään oli jo melkein pimeää ja Nenna tunsi tarvetta olla vielä hetken yksin. Hän suuntasi takapihan aitaukseen ja istahti maahan. Jostain kumman syystä häntä alkoi itkettämään. Miettiessään paluutaan tänne ja kaikki tuntemuksia sen jälkeen  Nenna alkoi ymmärtämään tilannettaan vähän tarkemmin.
- Täällähän sinä olet, Daniel sanoi ja Nenna säpsähti miehen tuloa.
Elettyään monia vuosia Lisan kanssa ja kolmen lapsen isänä Daniel huomasi heti, että jokin painoi tytön mieltä enemmän kuin yleensä.
- Kerrohan sitten, Daniel sanoi lempeästi ja istahti tytön viereen nurmikolle.
Nenna tiesi, että hänen olisi nyt kerrottava. Parempaa tilaisuutta ei ehkä tulisikaan.
- Minä luulen, että olen raskaana, Nenna sanoi vaimeasti.
- Tule mennään tuonne sisälle, Daniel sanoi lempeästi ja nousi ylös.
Nenna kömpi myös ylös ja käveli hiljaa Danielin perässä.
- Rakas, tulisitko hetkeksi tänne? Danieli sanoi ja viittoi Nennan huoneen suuntaan.
Lisa katsoi ihmeissään miestään ja Nennaa.
- Tietenkin.
Sisällä Nenna sai aivan itse kertoa tuntemuksistaan Lisalle ja perhe mietti tovin mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.
- Meidän varmaan pitäisi hakea poika takaisin kotiin, Daniel pohti vakavana.
- Anteeksi. Tämä on todella itsekästä, mutta minä en haluaisi. Minä en jaksaisi taas sitä iän ikuista riitelyä ja huutamista. En muista koska viimeeksi olen saanut olla näin rauhassa kuin täällä taas. Tiedän, että tämä on kamalasti sanottu, mutta en usko, että Leevi on valmis asettumaan aloilleen ja minä en sinne laivalle enää lähde. Ja jos hän tulee tänne hän pakottaa minut mukaansa, Nenna selitti surkeana.
- Siinä tapauksessa emme ilmoita. Valinta on sinun, Lisa sanoi napakasti ennen kuin Daniel ehti puuttua asiaan mitenkään.
Daniel huokaisi raskaasti.
- Päätös on sinun, mutta muista, että päätöksesi seuraamukset voivat ilmestyä vasta vuosien päästä, Daniel sanoi ja taputti Nennaa olalle ja jätti naiset kahdestaan.
Nenna istahti tuolille kun hänestä tuntui, etteivät hänen jalkansa enää kannatelisi häntä. Oven sulkeuduttua hän purskahti itkuun.
- Kyllä se siitä. Me tuemme sinua tapahtui mitä tahansa. Muista se, Lisa sanoi ja puristi Nennaa rohkaisevasti olkapäästä.
- Anteeksi, minä olen ihan kamala.
 - Mitä sinä nyt höpötät?
- Minun takiani te, ette näe poikaanne.
- Tiedät itsekkin, ettei se ole totta. Leevi on aina ollut kova menemään. Hän olisi lähtenyt ilman sinuakin, Lisa sanoi ja huokaisi.
- Minä olisin niin kovasti toivonut, että te onnistuitsitte, mutta vaikka niin ei nyt käynytkään olen iloinen, että palasit meidän luoksemme, Lisa sanoi ja veti Nennan halaukseensa.
- Kiitos kun olette tukenani. Sinä olet minulle aivan kuin äiti, Nenna sanoi säröilevällä äänellä.
- Kiitos. Sinäkin olet minulle kuin oma tytär. Äitisi olisi ylpeä sinusta.
- Äiti sanoisi, että minä teen väärin kun en ota Leeviin yhteyttä, Nenna nyyhkäisi.
- Älä nyt siitä murehdi. Sinulla on aikaa miettiä mitä teet. Ja mihin päätökseen ikinä tuletkaan Leevin kuuluisi olla täällä sinun kanssasi, joten sinun ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa.
Lisan mentyä Nenna huokaisi.
Hän vain ei voisi ottaa Leeviin yhteyttä. 

***

Leonardo oli lähtenyt kävelylle kun ei kestänyt enää kuunnella kotona vauva hössötystä. Isä oli ihan tohkeissaan tulevasta lapsesta, ettei puhunut enää mistään muusta.
Miettiessään asiaa pitempään hän tuli siihen tulokseen, että sen jälkeen kun Leevi ja Nenna olivat menneet naimisiin kaikki oli jotenkin pyörinyt heidän ympärillään.
Ei hän valittanut. Hänellä oli hyvä perhe, mutta he olivat unohtaneet kaiken keskellä keskinmäisen lapsensa. Leevi oli vanhin, hän oli aina saanut osansa huomiosta niin kuin myös Iines, joka oli nuorin. Hän ei edes muistanut, koska äiti tai isä olisi kysynyt häneltä, että mitä kuuluu tai miltä tuntuu?
 Samapa se, hän mietti. Ei hän tätä asiaa pohtiakseen ollut tullut kävelylle vaan sen takia, että häntä ärsytti suunnattomasti, että Nenna ei aikonut ilmoittaa veljelle tulevasta lapsesta. Se oli väärin! Mutta äidin ja isän mielestä se oli ihan ok. Tai isän mielestä se oli ok, koska se oli äidistä ok.
 - Hei, Marina sanoi hennolla äänellä kun huomasi Leoanrdon.
- Ai hei sinullekkin, Leonardo sanoi hölmönä kun havahtui mietteistään.
 - Mitä sinä täällä istuskelet? Marina kysyi.
- Kunhan tulin ajattelemaan, Leonardo vastasi hämillään.
 - Entä mitä itse teet täällä? Leonardo kysyi.
- Olin kävelemässä kotiin kun huomasin sinut.
 - Saanko istua seuraasi? Marina kysyi hieman ujona.
- Istu vaan, Leonardo vastasi hölmistyneenä.
 - Mikä sinua painaa?
- Näkyykö se niin selvästi? Leonardo huokaisi.
- Vähän.
- No tiedäthän sinä Nennan? Siis isoveljeni vaimon?
- Kuka ei tietäisi? Marina sanoi hymyillen.
 - Mitä tuolla tarkoitat? 
- No silloin kun he menivät naimisiin koko kaupunki suhisi. Lähes puolet tytöistä oli nimittäin ihastunut veljeesi, Marina naurahti.
- Ihan totta? Sinäkin?
- No en, Marina sanoi ja punastui ja Leonardo ei aivan ymmärtänyt, että miksi.
 - No joka tapauksessa. Nenna on nyt raskaana ja Leevi asustelee jossain Barnacle Bayssa. Mutta siis asiahan on se, että Nenna ei aio ilmoittaa Leeville, että on raskaana! Minusta se on törkeää, tottakai hänen pitäisi ilmoittaa!
- Miksi ihmeessä hän ei sitten kertoisi miehelleen, että on raskaana? Marina ihmetteli.
- No he ovat eronneet.
- Eronneet?
- No eivät virallisesti, mutta asuvat erillään.
- He kait ovat sitten todella joutuneet törmäyskurssille, Marina pohti.
- Se ei ole mikään syy. Minusta on kamalaa, että hän aikoo salata Leeviltä sellaista!
 - Sinulla on ikävä häntä. Eikö niin?
- Ketä?
- No veljeäsi, Marina sanoi ja hymyili.
Leonardon sisällä suli jokin. Kerrankin joku oli päässyt asian ytimeen. Marina vielä kuuntelikin häntä. Kukaan ei ollut pitkään aikaan vain kuunnellut häntä.
- Niin on, Leonardo huokaisi.
He juttelivat kauan ennen kuin  molemmat totesivat, että olisi aika lähteä kotiin.
 - Kiitos kun kuuntelit minua, Leonardo sanoi.
- Minusta oli mukava puhua kanssasi, Marina vastasi taas punehtuen.
 Ilta alkoi hämärtää kun nuoret edelleen tekivät lähtöä, mutta eivät lähteneet.
 - Kait minä tästä sitten lähden, Marina mumisi kunnes Leonardo äkkiä tarttui tätä kädestä.
Epävarmasti he vaihtoivat ensimmäiset suudelmansa toistensa kanssa.
 Marinan posket punoittivat ja Leonardon kädet olivat ihan nihkeät jännityksestä.
- Tuota, tämä ei ole ehkä tämän päivän asia, mutta sitten kun se tulee ajankohtaiseksi niin, tuota, kenties haluaisitko sinä mennä naimisiin kanssani? Leonardo takelteli.
Marinan silmät alkoivat säteillä kun hän vastasi ujosti:
- Kyllä.
 Varovasti Leonardo taas lähestyi Marinaa ja painoi huulensa uudelleen tytön huulille.
Molemmat naurahtivat hermostuneesti ja yrittivät uudelleen.
Silloin Leonardo tajusi, ettei hänellä ollut enää mitään tunteita Nennaa kohtaan. Mikälie sen oli saanut aikaan? Mutta nyt hänestä tuntui, että kerrankin tässä oli joku vain häntä varten.

***

Ensilumi sateli maahan ja Gregoreilla arki asettui normaaleihin uomiinsa.
Sisällä Nenna tunnusteli vatsakumpuansa. Kyllä, vihdoin hän oli tuntenut vauvan potkaisun!
Daniel oli väkertänyt soman kehdon hänen huoneeseensa. Enää se vain odotti asukkiaan.
Nenna istahti sohvalle, joka oli siirretty eteisestä hänen huoneeseensa ja hengähti. Hän ihan oikeasti saisi lapsen. Oman pienen suloisen vauvan.
Mielessään hän oli pahoillaan, ettei aikonut ilmoittaa Leeville. Mutta hän ei halunnut pilata tätä onnen tunnetta. Se olisi typerää unelmaa, että Leevi loikkaisi onnesta kun saisi kuulla lapsesta ja sitten he eläisivät onnellista perhe- elämää. Ei se mennyt niin.

*Kop, kop*
- Sisään, Nenna havahtui kun oveen koputettiin.
- Ulkona sataa lunta! Iines hehkutti Nennalle.
- Tuletko kanssani pihalle iltapalan jälkeen? Iines jatkoi.
- Tulisin mielelläni, mutta tunnen itseni vähän väsyneeksi tänään. Katsotaan jos sitä lunta olisi vielä huomennakin.
- Okei, Iines sanoi hieman pettyneenä.
- Mutta haluatkos tietää jotain?
- Kerro! Iines kiinnostui.
- Tunsin vauvan potkun tänään ensimmäistä kertaa.
- Oikeasti? Saanko koittaa? Iines kysyi silmät pyöreinä.
- Saat, mutta ei se välttämättä aina tunnu.
- Saanko mennä kertomaan? Saanhan?
- Jos välttämättä haluat, Nenna naurahti suloiselle pikku tytölle.
- Isä, äiti! Vauva potkaisi!
- Ihanko totta! Daniel riemastui ja kiirehti tunnustelemaan Nennan kasvavaa kumpua.
- Tunsitko? Nenna kysyi hymyillen kun vauva potkaisi uudelleen.
- Tunsin. Minusta tulee pian pappa, Daniel myhäili.
Leonardo tuhahti ja siirtyi sohvalle istumaan.
Leevin kuuluisi olla myös kokemassa tämä, hän ajatteli.
- Tulkaahan sitten syömään, Lisa sanoi leveästi hymyillen. Mummo, se tuntui niin jännältä. Olihan Iineskin vielä niin pieni. Eikä siitä ollut kuin pieni hetki kun pojatkin olivat olleet pieniä.
Kaikki kerääntyivät pian jonottamaan Lisan tekemiä herkullisia lettuja.
Nenna istahti shakkipöydän ääreen syömään. Niin heidän pieni torppansa täyttisi taas pian.
- Kiitos, Nenna sanoi ja siirtyi omaan makuuhuoneeseensa.
Väsähtäneenä hän istahti sohvalle taas miettimään elämäänsä.
Leonardo oli vihainen hänelle. Sen huomasi. Mutta joka tapauksessa, tässä asiassa hän pitäisi oman päänsä. Kyllähän Leeville ilmottaisi, mutta vasta sitten joskus.
Nenna nousi ja meni peilin luokse tarkastelemaan vartaloansa. Maha kasvoi päivä päivältä enemmän.
Väsyneenä ja hieman apeana Nenna kaatui sänkyyn ja nukahti.

***

Kotona arjen taas pyöriessä Nennan ja tulevan vauvan ympärillä Leonardo vietti aikansa Marinan kanssa. Nuoret tutustuivat toisiinsa yhä paremmin ja puhuivat kaikesta maan ja taivaan väliltä.
Leonardo tunsi itsensä pitkästä aikaa onnelliseksi ja rakastuneeksi. Ja hänen onnekseen Marina taisi tuntea samoin.
- Etkai sinä ikinä tekisi minulle niin? Leonardo kysyi yht' äkkiä Marinalta, mutta tyttö tiesi heti mistä he puhuivat.
- En ikinä. Sitten kun me joskus saamme lapsia, sinä olet siinä vieressä koko ajan, Marina sanoi hymyillen ja tarttui Leonardoa käsistä.
- Kunpa me voisimme jo mennä naimisiin, Leonardo huokaisi.
- Isän mielestä meidän pitää odottaa ja tutustua rauhassa toisiimme. Ethän sinä ole vielä edes kertonut vanhemmillesi, Marina vastasi.
- Tällä hetkellä he eivät kuule eikä näe muuta kuin Nennan ja tulevan lapsen.

***

Raskauden loppuvaiheilla perhe sai koko ajan olla ihmeissään Nennan muuttuneesta käytöksestä. Raskaus oli saanut Nennan ihan sekaisin. Hän itkiskeli aivan koko ajan. Lisa sai koko ajan olla vakuuttelemassa, että naisesta tulisi erinomainen äiti ja, että hän ei ollut maailman kamalin ihminen vaikka ei Leeville ilmoittanutkaan tulevasta lapsesta.
- Ihan vakavissani. Minä en usko, että Leevillä on uutta suhdetta. Ei hän ole sellainen. Hän osaa olla hieman itsepäinen ja hieman itsekeskeinenkin, mutta en todellakaan usko, että hän pettäisi sinua, Lisa sanoi Nennalle, joka yllättäen oli kertonut loppu osan lähdöstään Lisalle.
- Mutta olisit nähnyt sen naisen! Nenna parkaisi ja alkoi vollottaa yhä kovemmin.
- No niin. Rauhoitutaanpas taas. Ajattele sinusta tulee pian äiti. Ajattele positiivisia ajatuksia, Lisa sanoi ja painoi hellästi kätensä Nennan jo täysikasvuiselle vatsalle.
- Minä menen nyt tarkistamaan onko Iines jo kylpenyt. Mene sinä siksi ajaksi vaikka olohuoneeseen Danielin seuraksi, ettet murehdi täällä yksinäsi.
Daniel oli nyt puoli tuntia katsellut kun Nenna kurtisti välillä kulmiaan ja irvisteli. Hiki valui naisen otsalta, mutta tämä ei sanonut sanaakaan.
Päänsä sisällä Nenna laski koko ajan kymmeneen, ettei parkaisisi ääneen.
- Nousehan sitten. Minä haen Lisan, Daniel sanoi käskevästi ja nousi pöydästä.
- Miksi? Nenna kysyi hölmönä ja irvisti taas.
- Sinun synnytyksesi on tainnut käynnistyä, Daniel lausui ja naurahti kauhistuneelle nuorelle naiselle.
- Mistä muka tiedät? Nenna intti.
- Voi kuule. Minä olen sattumuoisin jo pari synnytystä nähnyt.
Parin tunnin päästä oltiinkin jo täydessä toiminnassa.
Nenna puristi kovaa Danielin kättä ja huusi ja itki samaan aikaan.
- Kestä vielä. Kyllä sinä pystyt siihen, Daniel rohkaisi.
- En pysty.  En jaksa enää, Nenna itki ja kaatui selälleen.
- Ponnista nyt! Lisa komensi tiukkaan sävyyn ja Nennan ei auttanut kuin totella.
- Sieltä se tulee. Sinä teit sen, Lisa sanoi ja purskahti onnen kyyneliin nähdessään pienen olennon.
Pienen parkaisun kuullessaan Iines ja Leonardo säpsähtivät olohuoneessa.
- Nyt se syntyi!
- Onkohan se tyttö vai poika? Iines puheli veljelleen.
- Kohta saamme tietää, Leonardo vastasi hämmentyneenä. Nenna sai lapsen, Leevin lapsen.
- Minä muistan kun sinä synnyit, Leonardo alkoi kertoa Iinekselle.

***

Monen tunnin kuluttua Nenna piteli pientä suloista tyttöä sylissään. Hän oli väsynyt, mutta hän ei voinut olla ihmettelemättä pientä olentoa, jonka hän ja Leevi olivat saaneet yhdessä aikaan.
- Äiti taitaa haluta nyt nukkumaan. Katsotaan kuinka sinä nukut ensimmäisen yösi kehdossasi.
- Minä tulen rakastamaan sinua kahden edestä. Lupaan sen, Nenna puheli vauvalle.

~

Tadaa, uusi osa :)

En yleensä lörpöttele oikein mitään, mutta nyt täytyy hehkuttaa, että olen rakastunut Otome Games- peleihin. Sen takia osan tekemisessä taas kestänyt. Pelaan ihan koko ajan Star Project- peliä ja flirttistooria :D Kannattaa tsekata!
Välillä tuntuu, että istun ihan liikaa tietokoneella... Ennen töitä ja töiden jälkeen...
Heh :D

6 kommenttia:

  1. Aivan upea osa!! En voi muuta sanoa kuin että huikea!<3 Nenna näyttää vaan osa osalta kauniimmalta ja arjen elämä on ihanasti kirjoitettu.

    Ihanaa että Leonardo löysi itselleen kumppanin, eikä enää haikaile Nennan perään. Myös Marina on kaunis :)

    Synnytys oli hienosti lavastettu!

    Mistä olet ladannut tuon vauvan puvun? Tai tuon vaatehommelin? :D

    Nyt vain Leeviä kotiin odottelemaan, toivin että mies palaisi. Kuitenkin, vaikka onkin vähän ärysttävä välillä. :D

    Huippu osa, lisää tällaisia piristämään päiviäni!!

    Jatkoa INNOLLA odottaen!

    Täällä eräs hieman innoissaan;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos :3

      Vauveleitten asut on täältä:

      http://quizicalgin.tumblr.com/post/57026039314/presenting-the-sleeper-footies-for-your-baby-sims

      Nyt vasta tuntuu, että olen löytänyt itselleni ominaisimman tavan kirjoittaa, aikaisemmin oli vähän hakusessa. :D

      Täytyy sanoa, että tällä hetkellä pääni pursuilee ideoita tälle tarinalle! :D Pitää vaan hillitä itteään, ettei etene kamalalla kiireellä, koska oon suunnitellut tätä jo aika pitkälle..

      Poista
  2. Olipa tunteikas osa :).
    Ja pääsitpä siinä sivulla musertamaan omat kuvitelmani tarinan etenemissuunnitelmista :D. Mielenkiintoisemmalle suunnalle tosin tarina onnistui näin kallistumaan oikein hyvin, enpä olisi uskonut Nennan alkavan yksinhuoltajaksi....mutta tuskinpa Nenna lastaan saa kasvattaa ilman, että Leevi jossain välissä tupsahtaa takaisin kuvioihin.

    Osaa luki mukavilla mielin, kun aikaharppaukset olivat hyvin ujutettu tekstin sekaan, ja vaihdokset vuodenajasta ja ajasta toiseen toimi ihan hyvin.

    Leonardo ja Marina vaikuttavat suloiselta parilta. Miltein ainoalta tähän asti, jonka mahdollinen liitto on lähtenyt liikkeelle rakastumisella ;D. Toivottavasti aiot kertoa kaksikosta vielä pitkän matkan myös lisää, sillä kyllä keskimmäinen poika sen ansaitsee :).

    Kiitos lukuilosta jälleen kerran o/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäsit :)
      Tätä tarinaa olen nimittäin pitkään pääni sisällä pyöritellyt ja voin luvata, että yllätyksiä on vielä tulossa :D
      Jaan tällä hetkellä nimittäin aamulehteä ja siinä pyöräillessä on aikaa miettiä ja pohtia erilaisia juonenkäänteitä. :D:D

      Poista
  3. Nenna on kyllä tosi kaunis! Taidan featuroida tän tarinan blogiini, tykkään :)!

    VastaaPoista