Kello on neljä aamulla ja vettä sataa kaatamalla kun laiva jättää minut rantaan ja jatkaa matkaa ilman minua. Väsähtäneenä istahdan matka-arkkuni päälle. Miten hitossa minä raahaan nämä tavarat mukanani kotiin? Voinhan sanoa sitä vielä kodiksi tämän jälkeen? En tiedä mitä teen jos en voi.
Taivas rupeaa selkenemään raahatessani matka-arkkuja hiekkatietä pitkin kotia päin. Siitä on jo yli kaksi vuotta kun viimeksi olin täällä. Oikeasti minusta kyllä tuntuu kuin olisin vasta eilen lähtenyt. Minun ei olisi kyllä ikinä pitänyt lähteä!
Matkatavarani painavat kamalasti, mutta pitkältä tuntuvan matkan jälkeen saavun viimein Gregorien talon pihaan. Vihdoin. Mitähän muut tuumaavat tästä?
Ovi on auki ja astun sisään. Lasken erittäin painavat matkatavarani maahan ja kohtaan Danielin hämmästyneen katseen. Voih, olisin toivonut kohtaavani Lisan.
Daniel katsoo minun pitkään ja kävelee luokseni.
Sano jotain, sano jotain, hoen itselleni.
- Päätit sitten palata takaisin kotiin, Daniel sanoo.
- Joo, vastaan ja nyplään hermostuneena hihaani.
- Tulehan sitten, Daniel sanoo ja nostaa laukkuni ja kantaa ne huoneeseeni.
- Leevikö jäi sinne? Daniel kysyy vakavana.
Nyökkään hermostuneena.
- Meille tuli hieman erimielisyyksiä, sanon ääni säreillen ja kauhukseni silmänurkastani karkaa yksi kyynel.
Daniel huokaisee raskaasti ja tulee lähemmäs.
- Sinulla on ollut rankkaa. Meidän olisi pitänyt estää teitä lähtemästä, Daniel huokaisee.
- Ei se ollut teidän vika. Minä lähdin ihan itse, nyyhkäisen.
- Olet selväsi väsynyt. Mitä jos kävisit pesulla ja nukkuisit vähän sen jälkeen. Voimme puhua myöhemminkin.
- Hyvä on, sanon vaimeasti.
- Älä ole huolissasi. Mitä ikinä teille sitten onkaan sattunut niin selvitämme sen yhdessä, Daniel sanoo rauhoittavasti.
- Pahoin pelkään, että tässä ei ole mitään selvittämistä, huokaisen.
---
- Mitä ihmettä? Lisa sanoo miehelleen kun Nenna on astunut ovesta ulos.
- Hän tuli takaisin. Yksin, Daniel vastaa.
- Saitko mitään selville?
- En vielä. Annetaan hänen ensiksi levätä, Daniel vastaa.
---
Haen kaivosta viileää vettä ja lasken sen ammeeseen. En jaksa ruveta lämmitelemään sitä nyt.
Jalkojani pakottaa pitkän matkan jäljiltä ja olen aivan kuoleman väsynyt. No nyt olen vihdoin täällä ja voin unohtaa kaikki viime aikaiset tapahtumat. Toiveajattelua, kunpa vain voisinkin. Suruun itkeminen ehkä helpottaisikin, mutta en minä ole surullinen. Olen aivan kamalan vihainen! Leeville sekä itselleni.
Huoneeseen palattuani puen uuden kalliin yöasun päälleni minkä Leevi osti kaksi viikkoa sitten. Turhautuneena katselen itseäni huoneen peilistä. Miksei hän ymmärtänyt, että minä en halua kalliita vaatteita ja koruja!
Luulin, että voisin olla vain vihainen, mutta miksi nämä typerät kyyneleet pyrkivät koko ajan silmiini?
Joku voisi sanoa, että olen kiittämätön, mutta mielummin olisin köyhä kuin rikas.
Köyhänä kaikki asiat ovat vain niin paljon yksinkertaisempia.
Saavuttuamme Barnacle Bayn saarelle Leevin veistäjän taidot huomattiin melkein heti. Ja toimeksiantoja alkoi sadella saman tien. Sen jälkeen kutsuja kaikkialle typeriin kutsuihin ja kutsuilla tutustuimme mitä typerempiin ihmisiin! Ja Leevi ei vain huomannut turhautumistani! Mitä suositumpia Leevin teoksista tuli sitä ylimielisempi hänestä tuli.
Ääh. En halua ajatella sitä kaikkea nyt. Haukotellen istahdan vuoteelle. Tämä tarina oli tässä, mutta mitä sitten? Ei kun, älä ajattele sitä!
Vihaisena itselleni painan pääni tyynyyn ja nukahdan.
---
- Olen huolissani. Onhan Leevi kunnossa? Miksi Nenna tuli yksin? Lisa vuodattaa miehelleen.
- Leevi on varmasti kunnossa. Jos ei olisi Nenna olisi kyllä kertonut. Luulen, että he ovat riidelleet. Se poika on niin itsepäinen, Daniel sanoo ja tuhahtaa.
- Toivon todella, että Leevi palaa myös kotiin pian.
- Minäkin toivon niin. Sitten kun tyttö heräilee voisit käydä juttelemassa hänelle.
- Sen varmasti teenkin.
---
- Nenna, joko heräisit, kuulen Lisan äänen huoneesta.
Edelleen hieman uupuneena nostan peiton päältäni ja nousen istumaan.
Yllätyksekseni Lisa kiskaisee minut lämpimään halaukseen.
- Tervetuloa takaisin kotiin, Lisa sanoo ja rutistaa minua tiukemmin.
- Kiitos, soperran hämmentyneenä.
- Haluatko kertoa mitä on tapahtunut.
Nolostuneena luon katseen maahan ja vaihdan painoa toiselle jalalle.
- Me.. tuota... mikään ei tomi meidän välillämme, sylkäisen sanat vihdoin suustani.
Lisa katsoo pohtivaisena minuun kunnes vaihtaa aihetta ihan yht' äkkiä.
- Mitäs jos purettaisiin matkalaukkusi?
- Tehdään niin, hymyilen helpottuneena.
Lisa käy viemassa matka-arkkuni pois kun tyhjennän viimeisiä vaatteitani lipastoon.
Tullessaan hän vielä petaa petinikin.
- Ajattelin, että annan sinun levähtää ennen kysymyksiäni, mutta minun on ihan pakko saada tietää. Mitä teille oikein on tapahtunut? Sinulla kun on läjäpäin noin kalliita vaatteitakin.
Sidon hiukseni nutturalle ja käännähdän Lisaan päin.
- Olemme viettäneet melkein vuoden Barnacle Bayssä ja olemme päässeet sisäpiireihin. Leevin veistäjän taidot huomattiin ja rahaa alkoi sadella ovista ja ikkunoista. Ja se on pahinta mitä meille on tapahtunut! parkaisen.
- Hän luulee, että voi pitää minut tyytyväisenä kun kerran viikossa ostaa minulle uuden leningin. Mutta minä en halua enää yhtään mekkoa!
- Sinä haluat, että hän huomaisi sinut. Eikö niin? Lisa kysyy ymmärtäväisenä.
- Niin. Viime aikoina on tapahtunut niin paljon kaikkea, huokaisen.
~
Ja vihdoin taas uusi osa :)
Mitäs mieltä olitte?
Kiva osa taas kerran, ehkä vähän lyhyt mutta eihän se haittaa :) Jäi mietityttämään, mitä nämä kaikki "muut" tapahtumat, mihin Nenna viittasi ovat, mitä Leevi sanoi/tiesikö hän Nenna lähdöstä. Mitä on tapahtunut sillä aikaa Danielin ja Lisan talossa, mitä Nenna ja Leevi tekevät nyt? Entä muut? Ja miten Leo suhtautuu Nennan paluuseen?
VastaaPoistaEli jään odottamaan seuraavaa osaa :D
Olisin niin mielelläni lukenut osan Barnacle Baystakin käsin. ;) Mutta tämäkin oli tosi mielenkiintoinen, nyt palan halusta tietää, mitä jatkossa käy ja mitähän muuta mahdollisesti on tapahtunut!
VastaaPoistaNiin monta ihanaa osaa jäänyt lukematta etten tiedä mistä aloittaa. Mukava lisäjuoni oli nuorenparin lähtö. Ja Iines-rukka jäi niin kovasti ikävöimään Nennaa (joka vain kaunistuu joka osassa).
VastaaPoistaMukavasti olet viime osissa kertonut Nennan näkökulmasta asioita. MInäkin jäin hieman kaipaamaan tarkemapaa selontekoa millaiseksi Leevi on muuttunut. Ehkäpä joitain takaumia voitaisiin nähdä?
Oikein ihania osia ja ehkäpä nyt pääsisin takaisin näitten simstarinoiden pariin.
Oli todella mielenkiintoinen osa, ja Nenna vaan oli niin kaunis palattuaan. :) Olisi kuitenkin ollut ihanaa lukea Barnacle Baystakin. Millaiseksi se Leevi sitten onkaan muuttunut?
VastaaPoistaIhanaa todella että Nenna sai palata takaisin ja hänellä on tukenaan Lisa.
Jatkoa odotan suurella mielenkiinnolla. :)
Kiitos teille ahkeroille kommentoijille taas :)
VastaaPoistaSeuraavissa osissa tulen varmasti valoittamaan mitä nuorenparin välillä on tapahtunut :D
Oikein innolla ootan, että pääsen taas pelailemaan tällä perheellä koska olen jo pitkään suunnitellut tätä vaihetta tässä tarinassa ja vihdoin pääsen sitä toteuttamaan! :D
Johan oli osa. Miltein harmittaa miten oikeaan suuntaan arvaukseni tästä osasta meni. Nennahan se sitten tosiaan palautui yksin kotiin, vaikka vielä odotellaankin selitystä siihen - että mitä kaikkea oikein tapahtui.
VastaaPoistaOnneksi vastaanotto Gregorien talolla oli hyvä, eikä kukaan näyttänyt nuoreksi naiseksi kasvaneelle tytölle ulko-ovea. Jotenkin oli koskettavaa lukea Nennan ja Lisan jälleennäkemisestä. Vaikka myönnettävä on, että odotan mielenkiinnolla miten perheen kotiin jäänyt nuorukainen on muuttunut ;). Onko hän naimisissa jo kenties? Ja kylkiäisiksi todellakin maistuisi tarina Nennan ja hänen Leevinsä kohtalosta. Sitä odotellessa, ja muita paljastuksia mitä vielä onkaan luvassa :D.
Kiitos iltapäivä lukemisesta.
Kaikki kyllä paljastuu :D
PoistaEn voisi ikinä jättää Leeviä unholaan :3
Leonardon kohtaloa täytyy hieman vielä pohtia. Kamala sanoa näin "omasta" simistä, mutta en pidä Leonardosta yhtään... En edes tiedä miksi? :--D