27. OSA

Nenna käveli alistuneena pitkän päivän jälkeen Leevin perässä heille. Kun he olivat allekirjoittaneet vihkitodistuksen hänen isänsä oli maksanut heille jonkun halvan ällöttävän motellin johon oli heidät patistanut. He olivat molemmat katsoneet kauhistuneena Nennan isää, joka oli vain ruvennut nauramaan.

- Mutta tarvitseehan teidän avioliitto laittaa voimaan. Pärjäättekö kahdestaan vai pitääkö minun antaa teille jotain neuvoja? Matthew oli sanonut ja revennyt uudelleen nauramaan. 

Punehtunut Leevi oli vain tarttunut Nennaa kädestä ja tiuskaissut:

- Ei tarvitse.

Tilanne oli ollut heille molemmille hyvin kiusallinen ja nolo.

Nyt he olivat mies ja vaimo. Ensimmäistä kertaa elämässään Nenna pystyi tunnustamaan itselleen, että vihasi isäänsä koko sydämestään.

- Nyt sitten tarvitsee enää kertoa isälle ja äidille, Leevi sanoi tarttuessaan oven kahvaan.

- Etkö sinä kertonut heille? Nenna parahti kauhistuneena. Ongelmat eivät siis vielä loppuneet tähän.

Sisällä Leevi vei lipastoon heidän ulkovaatteensa ja valmistui koetukseen.

- Minun pitäisi kertoa teille jotain, Leevi aloitti.

Nenna katsoi jännittyneenä Leeviin ja mietti mitä seuraavaksi tapahtuisi?

- Kerrohan sitten, Daniel sanoi, joka istui sohvalla.

- Me menimme Nennan kanssa tänään naimisiin. Matthew suostui siihen, joten saimme laillistettua liiton kaupungilla, Leevi sanoi itsevarmasti vaikka hänestä tuntui, että hänen polvensa tutisivat.

- Niin ja sitten vielä.. myin hevosemme, Leevi jatkoi vaisusti.

- Että mitä! Daniel huudahti kauhistuneena.

- Kuulit kyllä, Leevi mumisi.

- Ymmärrätkö sinä ollenkaan mitä olet mennyt tekemään? Daniel kysyi vihaisena.

Uhmakkain askelin Leevi asteli isänsä eteen.

- Ymmärrän. Jos en olisi tehnyt sitä niin Nenna olisi joutunut naimisiin sen ääliö Kaarlon kanssa!

Daniel pudisteli päätään uskomatta korviaan.

- Ja sinulle ei tullut mieleenkään keskustella asiasta minun kanssani? Et edes ajatellut, että olisimme voineet keksiä ratkaisun jollain muulla tavalla? Mahdatko sinä edes muistaa, että sinä et tee päätöksiä tässä taloudessa?! Daniel sanoi hyvin vihaisena.

Lisa katsoi kun hänen miehensä ja poikansa kävivät vakavaa keskustelua. Kumpikin heistä oli ilmeisesti unohtanut kokonaan Nennan läsnäolon. Lisa käveli surullisen tytön luokse.

" He ovat molemmat vielä aivan lapsia", Lisa ajatteli surullisena.

- Anteeksi, Nenna kuiskasi nolona edessään seisovalle Lisalle.

- Mutta eihän sinun tarvitse anteeksi pyydellä. Sinä olet kokenut kovia, tule mennään tuonne makuuhuoneeseen ja annetaan heidän keskustella rauhassa, Lisa vastasi lempeästi.

Miehet eivät edes huomanneet kun naiset poistuivat paikalta.

- Ehkä voimme vielä pelastaa tilanteen. Keksimme tähän jonkun ratkaisun ja mitätöimme teidän avioliiton. Te olette vielä aivan liian nuoria ja kokemattomia, Daniel paasasi pojalleen.

- Isä. Mitätöinti ei oikein enää onnistu, koska...

- Ettekai te vaan ole?! Daniel huusi erittäin kauhistuneena.

- Kyllä olemme. Minä en ole enää mikään lapsi, Leevi virnisti.

- Sitä sinä nimenomaan olet! Ymmärrätkö sinä ollenkaan mitä merkitsee se, että te olette naimisissa? Sinun pitää osata ottaa nyt vastuuta muistakin kuin itsestäsi! Mitäs sitten teet kun lapsia rupeaa tulemaan? Daniel selitti vakavana.

- Mutta isä. Mehän olemme liian nuoria saamaan lapsia, joten ei ole mitään hätää, Leevi sanoi jo hivenen kiusaantuneena keskustelun saamasta käänteestä.

- Kuinka tietämätön sinä poikani oikein oletkaan? Ei siihen ole mitään ikää olemassa! Daniel sanoi ja oli jo häpeissään itselleen, että oli kasvattanut noin tietämättömän pojan. Hänkai oli ajatellut, että pojat olivat vielä niin nuoria, ettei heidän kanssaan tarvinut vielä keskustella moisesta.

- Oletko tosissasi? Leevi kysyi viimein kauhuissaan.

- Tietenkin olen. Sinulle taitaa olla aika pitää kunnon valistus, Daniel huokaisi.

- Älä nyt vaivu synkkyyteen. Meidän on tehtävä vähän järjestelyjä, että saamme tämän toimimaan, Daniel sanoi viimein leppyneenä.

- Älä sure, kaikki järjestyy. Kukaan ei ole vihainen sinulle, Lisa sanoi surulliselle Nennalle.

- Mutta minun takiani Herra Gregor on nyt vihainen Leeville, Nenna sanoi vaisusti.

- Voi älä siitä huolehdi. Daniel on nyt vain vähän yllättynyt. Kaikki kyllä järjestyy, Lisa sanoi tarttui Nennaa käsistä.

- Olen silti pahoillani, Nenna sanoi vaisusti.

- Älä ole. Minusta on mukavaa saada sinut perheeseen, Lisa sanoi ja loi ystävällisen hymyn epävarmalle tytölle.

-Tulkaahan tänne, Daniel sanoi jo rauhouttuneena naisille.

Nenna istahti epävarmana Lisan viereen sohvalle. Kaikki oli niin sekavaa.

- No niin. Anteeksi Nenna tuo äskeinen. Olet todella tervetullut perheeseemme. Tästä lähtien minä vaadin täyttä avoimuutta tästä perheessä. Mitään ei salailla, Daniel sanoi.

Edelleenkin hieman järkyttyneenä Leevi loi katseen tuoreeseen vaimoonsa.

Nenna vastasi ilmeettömästi Leevin katseeseen.

***

- Minä olen iloinen, että Nenna muuttaa meille, mutta miksi hän saa nukkua Leevin kanssa? Iines kysyi kun saapui Leonardon kanssa takaisin kotiin.

- Koska Leevi ja Nenna menivät naimisiin tänään. He ovat nyt pariskunta niin kuin minä ja äitikin, Daniel vastasi ihmettelevälle tytölle.

Iines ei vastannut mitään, katsoi vain suu auki isäänsä.

Illallisen jälkeen Nenna auttoi Lisaa tiskien kanssa.

Hän ei oikein vielä tiennyt, että mikä hänen roolinsa tulisi olemaan tässä perheessä.

Perheessä oltiin tilapäisesti jouduttu tekemään uusia nukkumis ratkaisuja. Leonardon sänky oli siirretty vanhempien makuuhuoneeseen ja Iines joutuisi nukkumaan vanhempien välissä. Kotiin tultuaan Leonardo oli hämmästynyt, että isoveli oli kuunnellut häntä ja mennyt Nennan kanssa naimisiin. Mutta nyt kun oli aika mennä nukkumaan Leonardo tajusi, ettei ollut ajatellut asiaa tarpeeksi loppuun.

Asia valkeni hänelle kun he olivat siirtäneet hänen vuoteensa vanhempien huoneeseen. Hän tajusi, että Leevi ja Nenna olivat nyt kirjaimellisesti naimisissa. Ja hän ei todellakaan halunnut ajatella sitä. Uusien tunteiden sekamelskassa Leonardo painoi päänsä tyynyyn.

- Iines tule nyt nukkumaan, Lisa sanoi ja taputti vuodetta.

- Minä olisin halunnut jutella vielä Nennan kanssa! Miksi minä joudun heti nukkumaan? Iines nurisi.

- Ehdit vielä jutella hänen kanssaan. Nenna on väsynyt ja tarvitsee aikaa tottuakseen. Tule nyt nukkumaan, Lisa vastasi.

- Muista nyt, että sinä olet vastuussa hänestä.  En minä enkä äitisi vaan sinä, Daniel sanoi vielä ennen nukkumaan menoaan pojalleen.

- Ymmärrän, Leevi huokaisi.

- Ja muista, tytöt ajattelevat tunteillaan. Ole varovainen, ettet loukkaa häntä. Hänen äitinsä kuoli vasta, Daniel jatkoi.

Vaihdettuaan yöpaidan päällensä Leevi asteli säikyn Nennan luokse.

- Anteeksi. Tämä on ollut sinulle varmasti kamala päivä, Leevi kuiskasi ja halasi lempeästi tyttöä.

Nenna painautui tiukemmin Leeviä vasten eikä vastannut heti mitään.

- Kiitos. Sinä pelastit minut Kaarlolta, Nenna sanoi vaisusti.

- Niin, mutta jouduit kokea aivan toisenlaisen painajaisen. Minä olen pahoillani, Leevi kuiskasi.

- Ei se ollut sinun vikasi vaan isän, Nenna kuiskasi ja hänen silmästään vierähti kyynel.

- Unohda hänet. Enään kukaan ei voi pakottaa sinua mihinkään, Leevi sanoi ja painoi hellän suudelman Nennalle.

Raskaan päivän jälkeen he molemmat nukahtivat melkein heti kun kömpivät vuoteisiinsa.

~