28. OSA

Muutettuani taloon Gregorin perhe joutui tekemään hieman uusia järjestelyjä. Lastenhuoneesta tehtiin kokonaan minulle ja Leeville makuuhuone.

Ja Leonardo ja Iines raukka joutuivat tyytymään olohuoneen nurkkaan.

***

Arki lähti rullaamaan ihan hyvin vaikka en oikein tienyt miten päin minun olisi milloinkin pitänyt olla. Tilannetta helpotti kyllä huomattavasti se, että Lisa oli minulle hyvin ystävällinen. Hän sanoi, että tämä oli nyt minunkin kotini, eikä minun tarvitsisi hiippailla täällä varpasillani jos ymmärrätte mitä tarkoitan?

***

- Lähdetkö torille kanssani? kysyn Iinekseltä kun olen lähdössä ostamaan ruokatarpeita. Pikku hiljaa alan löytämään oman paikkani tästä perheestä. Lisa tekee ruuan ja minä käyn ostamassa ruokatarpeita.

- Joo, Iines vastaa ja pomppaa sohvalta.

- Minä voisin lähteä kantoavuksi, Leonardo ehdottaa.

- Käyhän se, vastaan ja hymyilen lempeästi. Kaikki ovat niin ystävällisiä minulle.

Mitä nyt Leevi näyttää välillä hyvin kireältä. En oikein pääse hänen päänsä sisälle joten voin vain arvailla mitä hän milloinkin pohtii?

Kaikista eniten kuitenkin pelkään, että Leevi miettii tehneensä virheen kanssani. Eihän tämä mikään rakkaus avioliitto olekkaan, mutta ei Leeviä tähän kukaan pakottanutkaan. Silti sisimmässäni toivon, että Leevi edes vähän tykkäisi minusta.

Tiedän, että Leevi joutui heittämään unelmansa nurkkaan vuokseni. Muistan kyllä sen kun Leevi kertoi minulle, ettei aio jäädä tähän kylään vaan haluaa nähdä maailmaa. Ja nyt hän on sidoksissa tähän taloon ja mikä vielä hänelle ehkä pahempaa niin minuun.

Parempi olla miettimättä liikaa. 

Harmissaan Iines katseli kun veli tunki taas mukaan kun hän olisi halunnut olla kahden Nennan kanssa. Silloin kun Nenna ei ollut Leevin kanssa ja hänellä olisi mahdollisuus jutella rauhassa Nennan kanssa, niin eikö Leonardo aina tullut pilaamaan senkin hetken? Näreissään veljelleen Iines kuitenkin marssi heidän perässään pihalle.

***

Mutta Nenna oli väärässä Leevin ajatusten suhteen. Ei Leevi ajatellut Nennaa rasitteeksi. Toki Leeviä ärsytti, mutta aivan eri syystä kuin Nenna kuvitteli.

Leonardon, Nennan ja Iineksen poistuessa Leevi marssi pihalle ruokkimaan kanat.

Häntä todella riipi. Taas Leonardo oli keksinyt jonkin tekosyyn lyöttäytyä Nennan seuraan.

Ärtyneenä hän marssi verstaalle ja rupesi paukuttelemaan vasaralla keskeneräistä työtä.

Ensiksikin häntä ärsytti, että hän ärsyyntyi mokomasta asiasta, mutta hitto soikoon, Nenna oli hänen vaimonsa, ei Leonardon!

Mutta mitä hän voisi tehdä tai sanoa, ettei kuulostanut mustankipeältä hölmöltä? Ja pyh, ei hän mitenkään mustasukkainen ollut! Tosi asia nyt vain oli niin, että Nenna oli hänen vaimonsa eikä Leonardon.

***

Viikot kuluivat ja elämä jatkui entisellään. Leevistä oli tullut kyllä hieman kireä enkä oikein ymmärtänyt mikä häntä vaivasi? Iltaisin kun hän työskenteli pelailin mielelläni Iineksen kanssa shakkia. Daniel oli veistänyt minulle ja Leeville sen tavallaan häälahjaksi.

- Rakastatko sinä Leeviä? Iines kysyy yht'äkkiä.

- Miten niin? vastaan hämmentyneenä.

- Äiti sanoi minulle kerran, että kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan niin he saavat lapsen. Niin mietin, ettekö te rakasta toisianne kun teille ei ole tullut vielä lasta?

Miten tuohon sitten voi vastata?

- Pelkkä rakkaus ei riitä lasten saamiseen, vastaan vaisusti.

- Mikä sitten? Iines kysyy.

- Ymmärrät sen sitten kun vähän kasvat, vastaan kiusaantuneena.

- Mutta sinä siis rakastat Leeviä? Iines jatkaa vielä aiheesta.

- Nyt alkaa varmasti olemaan jo nukkumaan meno aika. Jos vaihdat nopeasti yövaatteet niin voin kertoa sinulle vielä sadun, sanon sivuuttaen aiheen täysin.

- Okei! Iines sanoo innoissaan ja juoksee vaihtamaan vaatteita.

Vaihdettuaan yöpuvun päälleen ja avattuaan hiukset Iines kiipeää Leevin puolelle sänkyä.

Kerron Iinekselle sadun jota äiti kertoi minulle aina iltaisin kun oli pieni. Se kertoo köyhästä tytöstä, joka rakastuu prinssiin.

Pian Iines kuitenkin nukahtaa kesken tarinani. Onhan hän vielä aivan lapsi.

Noustessani sängyltä Leevi saapuu huoneeseemme.

Leevi luo katseen nukahtaneeseen siskoonsa ja sitten siitä minuun.

Voi kun voisin tietää mitä hänen päässään liikkuu? Silloin kun hän katsoo minuun noin lempeästi eikä tyly ilme kasvoillaan niin kuin yleensä minun tekisi mieli kapsahtaa hänen kaulaansa ja pakottaa hänet rakastamaan minua.

Mutta enhän minä niin voi tehdä. Niinpä tyydyn vaihtamaan vain yövaatteet päälleni.

- Olisihan hän voinut tämän kerran nukkua vieressäni, sanon Leeville, joka nostaa siskonsa pois sängystä.

- Ei tänään. Minä haluan keskustella kanssasi eräästä asiasta, Leevi sanoo hiukan synkkänä.

Leevin äänensävy saa sydämeni levottomaksi. Mitä jos hän sanoo, että on täysin kyllästynyt tähän touhuun?

Leevin tullessa takaisin kävelen ikkun luo ja katson siitä ulos.

Mitähän hän aikoo sanoa? Leevin vaihtaessa vaatteita katson tiiviisti ulos ikkunasta niin kuin aina. En ole vielä oikein tottunut tähän.

Jouset narahtavat kun istahdamme vuoteelle.

- Sinulla oli asiaa, sanon varovasti.

- Älä nyt ymmärrä väärin, mutta sinä vietät mielestäni liikaa aikaa Leonardon kanssa, Leevi sanoo yllätyksekseni.

- Mitä sinä oikein tarkoitat? ihmettelen.

-Leonardo on mitä ilmeisemmin ihastunut sinuun ja minusta sinä rohkaiset häntä käytökselläsi, Leevi pudottaa pommin.

- Että mitä? En todellakaan rohkaise häntä mitenkään! Syytätkö sinä minua nyt jostain mitä en ole tehnyt? kivahdan.

- Sanoin vain, ettei tapahdu mitään vahinkoa! Leevi tiuskaisee takaisin.

- Olet aivan uskomaton! En suostu kuuntelemaan tuollaisia loukkausia! tiuskaisen ja käännän selkäni Leeville joka tekee samoin. Loppu iltana ja yönä emme pukahdakkaan toisillemme.

- Minä en halua, että käyt Leonardon kanssa kaupungilla, Leevi jatkaa samasta aiheesta aamulla.

- Vai niin. Minä vaihdan nyt vaatteet, joten voisitko?

- Ilman muuta, Leevi tuhahtaa ja kääntää selkänsä minulle.

Miksi kaikki on meidän välillämme niin vaikeaa? En voi uskoa, että Leevi edes epäilee, että voisin pettää häntä! Olenhan tykännyt Leevistä siitä lähtien kun hän ensimmäisen kerran lapsena marssi meidän pihalle ja pussasi minua!

- Sinun pitää luottaa minuun enemmän ja veljeesi! Ei Leonardo tekisi sinulle sellaista, sanon vaisusti.

Leevi kääntyy ja katsoo minuun pahoillaan.

- En minä ole kiinnostunut Leonardosta. Sitä paitsi, hänhän on vasta neljätoista.

- Mutta jos vietät liikaa aikaa hänen kanssaan hän luulee, että tunnet samoin, Leevi vastaa.

- Ei luule! Hän tietää, etten voisi!

- Miten niin? Joka tapauksessa, minä tulen tästälähin kantoavuksesi jos sellaista tarvitset! Leevi sanoo turhautuneena.

- Mikset sinä ymmärä mitään? parahdan ja marssin ulos kamaristamme.

- Miten niin en ymmärrä? Ymmärrän enemmän kuin tarpeeksi! Leevi huutaa ja astelee perääni.

Onneksi muut ovat ulkona jo, etteivät kuule riitelyämme. Se olisi noloa.

- Mitä minä en muka sinusta ymmärrä? Leevi sanoo.

- Jos et kerran tajua sitä en näe aiheelliseksi sitä sinulle kertoa! tiuskaisen ja sydämeni itkee samalla verta.

~

 Ja viimein taas uutta osaa.  Maltoin  kirjoittaa tänkin vaikka kuvat on ollu jo kauan koneella. Mutta nyt oon taas innostunut pelailemaan Paratiisi saarella :D