36. OSA

- Rose, sinäkö siellä? Lisa kysyy heikolla äänellään.

- Kyllä mummo.

- Hakisitko Leevin tänne luokseni?

- Mutta mummo..

- Tiedän kultaseni, tämä on sinulle vaikeaa. Voisitko sinä silti hakea hänet luokseni?

- Tietenkin, Rose vastaa ja juoksee ovelle.

Rose avaa oven ja astelee pihalle mistä tietää löytävänsä miehen, joka näemmä on hänen isänsä. Hän ei oikein osaa totuttautua siihen ajatukseen. Miehen tulon jälkeen hän ei oikeastaan ole puhunut tälle, he molemmat hieman vierastavat toisiaan.

- Mummolla on asiaa sinulle, Rose sanoo rohkeasti ja odottaa miehen reaktiota.

- Aa. Okei, kiitos, Leevi vastaa hämmentyneenä ja katsoo edessään seisovaa tyttöä. Joopa joo. Kait hänen pitäisi yrittää luoda jonkinlainen side tuohon lapseen, joka pitää kamalaa etäisyyttä häneen.

Aikookohan tuo mies jäädä tänne pysyvästi? Rose miettii ja tavallaan toivoo, että tämä lähtisi.

Kunpa tuo Leevi tai isä tai mikä lie lähtisi pian, Rose ajattelee.

- Leevi tule tänne viereeni, Lisa sanoo käheästi.

- Sattuuko sinuun johonkin? Tuonko vettä? Leevi kysyy huolestuneena äidiltään.

- Ei kulta. Mutta sinun täytyy luvata minulle, ettet lähde enää mihinkään, et ainakaan ilman vaimoasi ja lastasi. Lupaathan?

- Äiti mitä sinä nyt?

- Lupaathan? Sinä olet ollut poissa jo liian kauan. Minä en elä enää kauaa, mutta sinun täytyy luvata pitää heistä huoli.

 - Minä en ole lähdössä minnekkään, mutta älä puhu tuollaisia. Et sinä vielä ole mihinkään menemässä, Leevi sanoo ja tarttuu äitiään kädestä.

- Leevi. Minulla on ollut niin kova ikävä sinua. Minä olen niin onnellinen, että sain nähdä sinut vielä.

Tunti myöhemmin.

- Mitä on tapahtunut? Leonardo kysyy huolissaan kun näkee Leevin äidin vieressä.

- Leevi! Leonardo korottaa ääntään kun tämä ei vastaa.

- Mikä on?

Leevi säpsähtää kun havahtuu veljensä ääneen ja nousee ylös ja pyyhkii nopeasti kosteat silmänsä.

- Äiti on kuollut.

- Ku- kuollut? Oletko  aivan varma?

Pari tuntia myöhemmin

Hautajaiset pidettiin vielä samana iltana. Paikalla oli vain perheen jäsenet. Daniel, Leevi ja Leonardo tekivät yhdessä Lisalle kauniin hautakiven.

Tunnelma kotona oli kovin synkkää. Kaikki itkivät tai näyttivät muuten vain surkeilta.

Lisa oli aina ollut se joka piti heidän perheensä kasassa.

Leevi katseli epätoivoisena surevaa vaimoaan ja lastaan. Hän ei oikein tiennyt mitä hänen pitäisi nyt tehdä? Yhden asian hän tiesi kumminkin varmaksi. Hän oli luvannut sen äidilleen juuri ennen tämän kuolemaa. Hän pitäisi noista kahdesta hyvää huolta ja järjestäisi heidän elämänsä kuntoon.

Rose puristi tiukasti äitiään ja Nenna lohdutti hiljaa tytärtään.

- Mennään nukkumaan, Leevi sanoo kun näkee, että hänen isänsä kaipaisi jo vähän omaa tilaa.

- Minä jään isän seuraksi tänne. Menkää te vain, Iines sanoo masentuneena.

- En voi uskoa, että äitiä ei enää ole, Iines nyyhkyttää lohduttomasti.

Pikkuhiljaa muutkin perheenjäsenet alkavat siirtyä omiin punkkiinsa.

Nenna ja Rose kävelevät sanattomina Leevin perässä heidän huoneeseensa. Nenna katsoi avuttomana miehensä selkää ja pohti miten voisi tätä lohduttaa? Leevi oli ollut täällä nyt viikon ja he vain välttelivät puhumasta toistensa kanssa  ja siirsivät yhteisiä ongelmiaan siinä toivossa, että ne vain katoaisivat.

Surun murtama Daniel katsoi lohduttomana masentunutta tytärtään. Iines oli niin kiltti tytär, eikä hänestä ollut koskaan mitään vaivaa ja tämä oli aina niin iloinen. Ja nyt tämä itki niin katkerasti.

- Pikkuinen. Äiti ei haluaisi, että sinä olet niin surullinen.

- Mutta isä. Miten minä kestän tämän kun minulla on nyt jo häntä niin kova ikävä?

- En tosiaan tiedä. Minullakin on häntä ikävä.

 - Yritä kulta saada unen päästä kiinni, Nenna sanoo halatessa tytärtään.

 Tyttö ei sano mitään vastauksksi, kiipeää vain omaan petiinsä.

 Rose nukahti nopeasti pitkän ja uuvuttavan päivän jälkeen.

 Varmistettuaan, että Rose nukkuu Nenna kääntyy Leeviin päin.

 Molemmat katselevat toisiaan vakavina ja miettien seuraavaa liikettä.

 Leevi ei ehdi edes reakoida kun Nenna hautautuu hänen syliinsä.
Märät kyyneleet kastelevat miehen paidan.

 - Anteeksi, minä, Nenna sopertaa heikolla äänellä.
- Ei, pysy vain siinä, Leevi sanoo hämmentyneenä.

- Tule. Mennään lepäämään, Leevi sanoo ja vetää Nennan syliinsä vuoteelle.
- Minä olen ikävöinyt sinua. Kovasti, Nenna kuiskaa ja koskettaa varovasti miehen kasvoja, aivan kuin varmistaakseen, että tämä todella on siinä.
- Niin minäkin sinua.

 - Minä aion pitää teistä huolen tästä lähtien. Minä lupaan sen, Leevi sanoo ja Nenna vaihaa asentoa ja nojaa mieheensä pitkästä aikaa.

~