Uutta historiallista tarinaa!

Riverland on startannut!

Täältä pääsette lukemaan: http://riverlandkingdom.blogspot.fi/

Lc Bradley on startannut!

Tästä lukemaan!

Sims 4: sella toteutettu tarinamainen lc on alkanut! Käykää kurkkaamassa ja kommentoikaa mitä olette mieltä!

Uusi tarina!

Eli olen aloittanut uuden tarinan!

Unohdettu kaupunki- LUKEMAAN TÄSTÄ!


Juoni
Vuosia sitten Bridgeport oli ollut elinvoimainen kaupunki, joka oli täynnä ihmisiä. Ihmiset muuttivat sinne paremman elämän toivossa. Sitten jotain odottamatonta oli tapahtunut, koko kaupunki paloi maantasalle ja siitä selviytyneet ihmiset muuttivat muualle.
Vuosien saatossa koko kaupunki unohtui ja poistui kartoista.

Unohdettu kaupunki kertoo ihmisistä, sekä perheistä, jotka rantautuvat tälle unohdetulle kaupungille kukin eri syistä.
Jokaisella perheellä on omat toiveensa ja suunnitelmansa.
Osa luulee olevansa vain läpikulkumatkalla, mutta huomaavatkin jääneensä pysyvästi.

Epilogi

Rose kertoo

Pitkän aikaa häiden jälkeen kaikki oli niin täydellistä. Thomasin tehdessä töitä tai matkustaessaan minä olin kotona ja odotin innoissani häntä kotiin. Olin jopa oppinut nauttimaan elämästäni. Pitkästä aikaa kaikki oli hyvin.

Kotiin tullessaan Thomas aina veti minut kainaloonsa ja vietimme aikaa keskenämme.

Minä oikeasti rakastin häntä.

Mutta sitten tapahtui jotain mikä laittoi tapahtuma vyöryn pyörimään.

Eräänä iltana kuulin kun Jeff huusi Jaarlin tyttärelle Isabellalle kovaan ääneen.

En tarkalleen kuullut mitä tyttö vastasi, mutta vihaiselta ja loukkaantuneelta tämä näytti.

Pian Thomas tuli keskeyttämään tämän näytelmän.

- Mitä täällä oikein tapahtuu? Thomas oli murahtanut vihaisena. Hän nimittäin inhosi julkisia yhteenottoja.

- Ei mitään, Jeff oli sanonut kiireesti.

Isabella oli katsonut Jeffiä silmät viirussa ja sanonut:

- Minä olen raskaana. Jeffille, hän oli sanonut.

Koko huoneeseen laskeutui kiusaantunut hiljaisuus. 

Ei mennyt viikkoakaan kun Thomas pakotti veljensä naimisiin Jaarlin tyttären kanssa. Jeff näytti yhtä innostuneelta kun olisi jalkapuuhun menossa.

Thomas oli vahtinut silmä kovana, että Jeff todella päätyisi naimisiin tämän nuoren naisen kanssa.

Ja nyt siitä on kulunut jo pari vuotta ja Jeff todella sai pienen tyttären Isabellan kanssa. Jeff on todella nihkeä vaimoaan ja pientä tytärtään kohtaan. Thomas tosin vahtii silmä kovana, että Jeff tekee osansa isänä.

- Isi, ota syliin.

Jeff katsoo siinä toivossa, että näkisi jonkun palvelustytön lähistöllä, mutta ketään ei näy.

- Hyvä on. Tule sitten tänne, mies murahtaa.

Mies eli pitkään siinä toivossa, että tyttö ei oikeasti olisi hänen, että voisi lähettää vaimonsa matkoihin, mutta näin ei käynyt. Pieni Elaisa on aivan Jeffin näköinen. Tytöllä oli äitinsä ruskeat hiukset, mutta muuten tämä oli aivan isänsä näköinen. Siro nenä, suu ja silmät. Tyttö oli aivan Jeffin näköinen.

Mutta miten tämä liittyy minuun ja mieheeni. No, minäpä kerron.

Niin kuin huomaatte, minulla ja Thomasilla ei ole lapsia. Elaisa kasvaa kovaa vauhtia, mutta minä en vain tule raskaaksi. Ja tästä pääsemme tähän hetkeen.

Thomas on ehdottanut sijaissynnyttäjää. Voitteko kuvitella? Että minä antaisin, jonkun muun naisen tehdä sen mieheni kanssa?! Että minä kasvattaisin jonkun muun lapsen, jonka joku toinen on saanut alulleen minun mieheni kanssa!

Ei käy. Ei tosiaankaan käy. Vihdoinkin kun luulin, että kaikki on hyvin. 

- Rose, älä näytä tuolta. Minä tarvitsen perijän. Minä olen Herttua. Sinun täytyy ymmärtää. Minä rakastan sinua ja sinä tulet aina olemaan vaimoni, mutta minä tarvitsen lapsen.

Sisälläni kiehuu. Tuntuu kuin kurkustani olisi tulossa jotain ulos. Jotain mitä en ole tuntenut vuosiin. Että minäkö antaisin jonkun muun naisen koskea mieheeni, jota rakastan. Miten Thomas voi edes kuvitella sellaista?

Pomppaan vihaisena ylös sängyltä.

- Ei käy! Kuinka voit kuvitella, että suostuisin tuollaiseen ehdotukseen?! Että sinä olisit jonkun toisen naisen kanssa ja sitten minä joutuisin vielä kasvattaa tämän toisen naisen lapsen. Ei ikinä! kuulen itseni huutavan. Tuliko se ääni oikeasti minusta.

Thomas katsoo minua silmät selällään.

- Sinä puhut. Rakas sinä todellakin puhut, Thomas sanoo ällistyneenä.

- Ole sitten hiljaa ja anna minun vihdoinkin sanoa sanottavani! Minä olen ollut sinulle täydellinen vaimo, täydellinen alamainen! Minä olen ilta toisensa jälkeen odottanut sinua kotiin ja rakastanut sinua. Minä olen avannut sinulle sydämeni ja mitä minä saan siitä palkkioksi? En mitään! Toisen naisen lapsen vai, älä naurata! Kyllä, se ääni todellakin tulee minusta.

- Rauhoitu kulta. Kuuntele itseäsi. Sinä puhut, eikö meidän pitäisi juhlia sitä jotenkin. Käsitellään tämä aihe joskus toiste.

Thomas selittää ja lähestyy minua ja vangitsee huuleni omillaan. Oi, voi. Tätä minä tarvitsen.

Ei, ei todellakaan! Minä en ansaitse tälläistä kohtelua!

- Irti minusta. Tämä aihe on käsitelty! Olet loukannut minua todella pahasti edes kysymällä tälläistä. Minä poistun täältä. Enkä tule takaisin!

- Rose odota! Minä rakastan sinua, älä mene, Thomas huutaa selälleni.

En vastaa mitään. Thomas antaa minun mennä ja jää seisomaan makuuhuoneeseemme.

Kuinka voisin jäädä? Edes kerran minä haluaisin, että menisin velvollisuuksien edelle. Menin naimisiin Thomasin kanssa velvollisuudesta. Hän halusi minut. Mutta minä en jää tänne velvollisuudesta. En todellakaan.

- Rose. Tämäpä iloinen yllätys! Isä sanoo avatessaan oven.

Hymyilen pienesti mutta tunnen kuinka kyyneleet alkavat tehdä tuloaan.

Heittäydyn isän syliin ja alan itkeä.

- Onko jotain ikävää tapahtunut pikkuinen? isä kysyy ja rutistaa minua tiukasti.

- Minä en mene sinne takaisin. Saanhan jäädä tänne? kysyn ja isän silmät laajenevat samalla tavalla kuin Thomasinkin aikaisemmin tänään.

- Sinä puhut taas. Onpa ihanaa kuulla ääntäsi, isä sanoo.

- Saanhan jäädä? toistan.

- Tietenkin. Tulehan ja kerro mitä on tapahtunut.

***

Siitäkin on nyt pari kuukautta. Thomas ei ole yrittänyt löytää minua. 

Tunnen pienen töytäisyn vatsassani. Voisiko se olla? Eihän se voisi?

Miten surkuhupaisaa. Minä taidan olla raskaana ja Thomas on etsimässä itselleen tulevan lapsensa äitiä.

Nousen ylös ja painan molemmat kädet vatsalleni. Kyllä, minä taidan olla raskaana. Ja itse asiassa aika pitkälläkin. Miten en ole huomannut sitä?

Ovelta kuuluu koputus.

- Sisään, sanon varovasti.

- Sinulle tuli vieras. Käykö se? isä kysyy astuessaan sisään Thomas seuranaan.

- Käy se, vastaan ja isä jättää Thomasin huoneeseen kahdestaan kanssani.

- Hei, Thomas sanoo varovasti.

- Hei vaan, vastaan sydämeni takoessa kiivaasti.

- Minun täytyy pyytää sinulta anteeksi. Olen ollut typerä. Minulla on ollut kamala ikävä sinua. Ja tulin kysymään huolitko minut takaisin. Ja jos, emme saa lapsia niin sitten emme saa. Ehkä, Jeff hankkii vielä lisää lapsia ja joku niistä voi periä minut ja asemani.

- Oletko tosissasi? kysyn vakavana.

- Olen. Vain sinulla on väliä. Rakastan sinua niin paljon. Tulethan takaisin Rose?

- Tulen, sillä minäkin rakastan sinua. Ja minulla on sinulle pieni yllätys. Minä taidan olla raskaana, sanon ja painan molemmat käteni kuin todistukseksi vatsalleni.

                                                              The End                                                                

Eli sen pituinen se. Sukupolvien yli tarina on saatettu päätökseen. Olen tätä vuoden päivät tehnyt ja nyt on tullut aika lopettaa. Oli haukaa vaihteeksi tehdä keskiaika teemaa, mutta nyt haluan keskittyä vain yhteen tarinaan kerrallaan.

Toista tarinaani voi lukea täältä:

You and me, together.

Kiitos kaikille kommentoijille, sekä lukijoille. :)

Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, että kenen sukupolven tarina tässä tarinassa oli kiinnostavin? Tai kuka oli lempi hahmonne tai pariskunta?  Pistäkää kommenttia.

 ~ Pisara

43. OSA

 Seuraavana aamuna Rose heräsi aikaisin. Hän ei oikein tienyt miten hänen pitäisi nyt toimia.

 Hän nousi varovaisesti sängyltä ja toivoi, ettei herättäisi vieressään nukkuvaa Thomasia.

 Nyt aamuauringon valossa hän näki huoneen ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan.

 Huone oli valtava ja kaunis. Todella kaunis.

 Rosen katsellessa ympärilleen Thomas alkoi heräillä. Mies kampesi itsensä istumaan sängylle ja katseli tuoretta vaimoaan.

Rose oli niin kaunis, Thomas ajatteli.

 Rose havahtui kun sängyn jouset narahtivat Thomasin noustessa. 

Kaikki Rosen lihakset pingottuivat ja hän seisoi paikallaan ja tuijotti jännittyneenä eteensä. Mitä nyt tapahtuisi?

 - Huomenta, Thomas lausui hilpeästi ja asteli Rosen luokse ja painoi pikaisen suudelman tytön huulille.

- Tule, näytän sinulle huoneesi, Thomas sanoi ja tarttui Rose kädestä ja veti tämän perässään pois huoneesta.

 - Tämä on sinun huoneesi, Thomas sanoi ja ilahtui kun näki Rosen hämmentyneen ilmeen.

Tämäkin huone oli kaunis. Ei aivan niin kaunis kuin Thomasin huone, mutta kaunis omalla tavallaan, tyttö pohti.

 - Minä tietysti toivoisin, että liittyisit joskus minun seuraani huoneeseeni, Thomas sanoi ja Rose punastui kauttaaltaan.

 Rose nosti varovasti katseensa Thomasin silmiin ja nyökkäsi pienesti. Pieni hymynkare kohosi miehen huulille.

 - Minun on nyt valitettavasti jätettävä sinut tänne, koska minulla on tapaaminen erään ihmisen kanssa. Pyydän, että Molly tulee tänne avustamaan sinua pukeutumisessa ja hän esittelee sinulle talon, Thomas kertoi.

- Nähdään myöhemmin, hän sitten vielä lisäsi ja suukotti Rosea päälaelle.

 Oven painuessa kiinni Thomasin perässä Rose huokaisi syvään.

Hänen huoneestaan löytyi ihana syvennys ja Rose laskeutui istumaan ihanien koristetyynyjen sekaan.

Mitä tästä eteenpäin? Mitä jos hän tulisi raskaaksi? Mitä hänen tehtäviinsä kuului? näitä hän mietti ennenkuin oven koputus havahdutti hänet.

***
Kolme kuukautta myöhemmin

 - Herra Malley, tarvitsisitteko te jotain?
Ei vastausta.

 - Alhaalla olisi illallinen valmiina, haluatteko, että tuon sen tänne?
Ei vastausta.

Molly henkäisi syvään kun pääsi Harry Malleyn luokse. Varovasti hän tunnusteli miehen pulssia ja kauhistui.
- Voi hyvänenaika!

 - Rouva, jotain kamalaa on sattunut! Molly huusi samalla kun juoksi Rosen luokse.

 Rose lopetti soittamisen kun Molly pääsi hänen luokseen hengästyneenä.

 Rosen olisi tehnyt mieli käskeä Mollyä kakistamaan ulos mitä oli tapahtunut, mutta eihän hän voinut sitä tehdä, joten hän nousi rauhallisesti ylös pianon ääreltä ja odotti, että palvelija kertoisi.

 - Luulen, että herra Malley on kuollut, Molly sanoi paniikissa.

 Kuollut! Rose ajatteli kauhistuneena, eihän se voinut olla mahdollista.

Molly johdatti Rosen yläkertaan ja pian Rosekin sai todistaa surullista näkyä.

Tunti myöhemmin

 - Mikä hätänä? Miksi minut piti tulla hakemaan kiireesti kotiin? Thomas kysyi kauhistuneen näköiseltä vaimoltaan kun palasi kotiin.

Rose katsoi Thomasia kyynelteet silmissä ja mies hengähti kauhusta.
- Mikä hätänä?

 Rose tarttui miestään käsistä ja rupesi johdattamaan tätä yläkertaa kohti.

 - Miksi me isän huoneeseen menemme? Thomas ihmetteli kun Rose veti tätä huoneeseen sisään.

 Thomas hengähti raskaasti kun näki murheenmurtaman pikkuveljensä isänsä vierellä.
- Mitä on tapahtunut?

 - Isä on kuollut, Jeff sanoi vaisusti.

- Kuollut, oletko varma? Thomas kysyi kauhistuneena.
- Olen, Jeff vastasi surullisena.

Kaksi tuntia myöhemmin

 Rose seisoi epävarmana Thomasin makuukamarin oven takana ja pohti pitäisikö hänen mennä sisään. Hän ei ollut ollut siellä hääyönsä jälkeen, joten epäröi kovasti. Mutta olihan hän Thomasin vaimo, joten eikö hänen kuulunut mennä lohduttamaan surevaa miestään, joka myös tavallaan oli hänen ystävänsä.

 Rose koputti oveen, mutta kukaan ei vastannut, joten hän avasi oven varovasti ja astui sisään.

Thomas seisoi ikkunan luona ja tuijotti pihalle. Voi kuinka Rose olisikaan halunnut sanoa jotain lohdullista.

 Sen sijaan hän meni miehen taakse seisomaan ja katseli myös ulos ikkunasta.

 Tovin he siinä seisoivat aivan hiljaa kunnes Thomas vihdoin kääntyi ja otti vaimonsa syliinsä.
- Kiitos kun tulit, hän sanoi käheästi.

 - Kuule minulla olisi pyyntö. Se on aika iso asia, joten sinä voit kyllä kieltäytyä siitä.
Rose nyökkäsi Thomasia jatkamaan.
- Tuota, voisimmeko me hankkia lapsen? Siis pian, Thomas jatkoi ja katsoi kysyvästi Roseen.

 Rose tunsi jännityksen vatsassaan, mutta nyökkäsi sitten. Jos se saisi tuon surullisen ilmeen Thomasin kasvoilta pois niin kyllä se kävisi.

- Kiitos, Thomas kuiskasi ja veti Rosen takaisin syliinsä ja painoi hellän suudelman tämän huulille.

~

Uusi osa täällä!
Anteeksi kun on taas kestänyt, mutta luulen, että tämä tulee olemaan nykyinen päivitystahtini.
Minulla on toinenkin tarina jota kirjoittelen ja se on suosikkini, joten siihenkin menee aikaa. Ja kaikkea vapaa- aikaani en halua käyttää tietokoneella istuen. 

Saa toki kysellä uutta osaa, mutta en tykkää siitä, että minua painostetaan.

:)